Mummo lumessa

Oma äitini, 95-vuotiaana kuollut, kotona viimeistä edelliseen päiväänsä,
halusi itse itsensä ja omat asiansa hoitaa ja vapaasti liikkua ja syödä oman
makunsa mukaisia aterioita ja pitää kiinni omasta rytmistään ja yhteyksistään.
Onnekas, kellä kunto ja pää sen mahdollistaa. Kuva ei hänestä.

Eteenpäin vai taaksepäin? - Hmm, sanoi tää mummo lumessa, kun tänään meinasin jäädä jumiin. Tai siis kun... polkua tapani mukaan tallasin, mutta kun ne on aurattu päistä umpeen. Alkupäästä ei niin korkeasti että onnistui harppominen lähes kuivin jaloin mutta loppupäässä olikin normi lumikerros plus päälle aurauskerros.

Tapoihin EI kuulu eestaaslenkit kuin hätätapauksessa. Eli en helposti peruuttamaan lähde. Jos en ottaakseni uutta vauhtia. Kiertämisistä nautin. Niin mielen- kuin fyysisissä maisemissa. Ai että saan olla kiitollinen kun pystyn vielä nostamaan jalkaa, 65-vuotiaana, kun upotus on lähes pillua myöten ja jalannosto tietyllä tapaa tiiviistä lumesta vaativaa. Bodarikroppaisella hurja-Hiksullakin, pumi-koirallani, oli pieniä vaikeuksia, mutta lähinnä sitä nauratti kun oli minua pikkutiellä vastaanottamassa.

Kuka nyt ei haluais tällaiselle polulle kävelemään? Meistä
Hiksun kaa on ihan käsittämätöntä etteivät kaikki muutkin
 tunge tänne. Tykätään!!!

En oikeasti haluaisi lainkaan sivuta tuota Esperi-Attendo-Mehiläinen-kv-veroparatiisiyhtiöaihetta kun tuntuu, että sillä nyt helvetti soikoon ratsastetaan reimasti vaalien alla ja niiden jälkeen... niin mitä? Unohdetaan mummot ja vaarit taas lumeen tai paremmin eli pahemmin omiin jätöksiinsä sängyille tai lattioille tunkkaisiin huoneisiin ylilääkittyinä lojumaan.

Samaan suuntaan kuitenkin edetään edelleen. Vaikka kysymys on poliittisista ratkaisuista. Hoiva-alan jättämisestä kansainvälisten jättiyritysten käsiin, joiden päätehtävä on tuottaa voittoa sijoittajilleen ja omistajilleen. Jopa itseni kaltainen poliittista toimintaa välttävä naiivi mummo sen on tajuavinaan.

Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen eilen A-studiossa useampaan kertaan perusteli virheitä ja heikkoja kohtia sillä, että yritys, Attendo, on niin iso, sillä on niin valtavasti hoidettavia ja yksiköitä, että totta kai virheitä sattuu. Eli samalla kun hänen johtamansa yritys pyrkii jatkamaan laajentumista, johtaja myöntää sen, että virheitä sattuu, koska yritys on niin suuri. Eli valvonnan ulottumattomissa.

Miten monta kertaa onkaan mieleen yksinäisillä lumilenkeillä tullut, miten jonakin päivänä voisi onnistua lempeä viimekupsahdus hankeen vienossa havuntuoksussa? Ettei ikinä joutuisi kyörätyksi...

Tänään oli muutaman kipakan pakkaspäivän jälkeen niin lempeä talvisää, että ah. Ihanan helteisen viime kesän jälkeen hienoa, että vettä lumen muodossa tulee. Saa tulla omasta puolestani vaikka lumi sähköjä ja oksia katkookin.

Kunhan muistetaan, että ilmastonmuutos on kuitenkin realiteetti, joka koskee meitä kaikkia; ja entistä enemmän tulee koskemaan. Vähän kuin lumi täällä Suomessa tällä hetkellä niitä jotka eivät ole sitä johonkin paenneet. Ajattelen, että sitä parempi, mitä enemmän osataan antaa sen koskea ja laittaa mietityttämään ja keksimään uusia tapoja tehdä elämästä mielekästä ja luontoystävällisempää.