Enemmän saatu kuin annettu?

Huomaatko sinä, miten usein saat jotakin?  Joskus sitä vain haluaa niin kovasti yhtä asiaa, jota ei ole saanut, että kaikki muut saamiset ovat melkein jääneet huomaamatta. Tässä on tavallaan lista parin päivän saamisista tarkoituksella yhteen pötköön kirjattuna!

Minulla oli treffit fb-kaverin kanssa. Sain tavata hänet livenä ja sain häneltä lahjan. Hän oli juuri käynyt paikallisessa kierrätyskeskuksessa ja ostanut sieltä posliinisen serviettitelineen kymmenellä sentillä. Se istuu nyt täydellisenä kesäkuistillani. Toinen ystävä pyysi minut (minulla on auto) seuraavana päivänä katsomaan kolmannen ystävän puutarhaa 'ennen kuin kaikki kukat ehtivät nuupahtaa' (toukokuussa huom! - Olen onnistunut saamaan kavereiksi himopuutarhureita). Perillä koirani ryntäsi autosta kuumissaan suoraan pihalla olevaan mutaiseen koristelammikkoon. Turkki täynnä sammakonkutua menin sen kanssa rantaan ja heitin sille palloa järveen, jota se sai noutaa moneen kertaan, jotta kudut ja nuijapäät irtosivat pääosin sen turkista ja saatoimme antaa niille mahdollisuuden jatkoelämään. Minä sain samalla käydä rauhassa uimassa. Rannasta tultuamme saimme jäätelöä. Saimme myös ystävän puutarhamatkan tuliaisina tummaa suklaata ja valita itsellemme siemenpusseja. Pyrin antamaan niille kesäfarmillani mahdollisuuden. Viedessäni kyydittävän ystävän kotiinsa sain kyytipalkaksi ison multapussin. Kotimatkalla menin S-marketiin. Hyllyjen välissä kuuntelin kassaneidin puhetta. Siirrellessäni ostoksia hihnalle kerroin tunnistaneeni hänen kaunissointuisen äänensä. Olimme tavanneet aiemmin erään kurssin merkeissä. Hän sanoi, ettei tuollaista palautetta ole ennen saanutkaan.  Hän ei kiittänyt mutta hänen äänensä kuulosti edelleen niin sulosointuiselta, että sain siitä mielihyvää. Kaupasta palasin pihalle.

Autoni toisesta takarenkaasta oli ilma kadonnut. Katsoin ympärilleni ja mietin, kuka voisi tehdä sille jotakin. Liikkeellä oli vain kiireisen näköisiä ja hinteliä ihmisiä ja auto oli niin kapeassa välissä, etten itse osannut ruveta hommiin. Sain puhelimen päähän rengasliikkeen pitäjän, joka antoi toisen numeron, johon pitäisi soittaa ja hinauttaa auto heille - hinaus kuului kaskoon, jos minulla oli kasko. Oli minulla. Hinurimies, jolle soitin, kysyi, oliko minulla vararengas. – Juu. -  Silloin korvausta ei vakuutus anna, hän sanoi. Soitin vakuutusyhtiöön, jossa palveleva nainen kysyi, että pystytkö itse vaihtamaan renkaan, ja lisäsi heti, että hän itse ei ainakaan pystyisi, ja sain koodinumeron, joka minun pitäisi antaa heidän sopimuskumppanihinaajalleen, niin saisin korvauksen. Soitin tälle. Mies tuli ja totesi että helpompi vaihtaa rengas kuin ottaa auto hankalasta paikasta hinaukseen, hoiti homman, ja kun yritti siitä autovälistä nousta ylös, sanoi että ai perkele eikä saanut selkäänsä suoraksi. Kaivoin auton sisältä käsilaukustani Tallinnasta tuodun pippurilaastarin ja lätkäisin sen hänen selkäänsä. Ai saatana, kun polttaa, mies sanoi. Minä voin hinata sinut pois – minne haluat, ensiapuunko? kysyin. Hinurimies hirnahti ja könysi tiehensä. Ilmoitti laskuttavansa renkaanvaihdosta vakuutusyhtiötä. – Ja vammasta, huusin perään. Sain häneltä vielä neuvon, ettei pitkästi kannata ajella vararenkaalla. Sain ajettua auton rengasliikkeeseen, jossa rengas tai kumi vaihdettiin. Vaihtaja oli entisen asuntoni ostaja joka kertoi että asunnossa makuuhuoneen ikkunoiden väliin oli kehittynyt talvella jäätä.  - Hyvää kesää kuitenkin! sain häneltä toivotuksen. Kotona sain koiralta iloisen vastaanoton. Sen kanssa ajelin sitten kesäfarmille, jossa ensimmäiseksi sain kuulla ihan oman rannan tuntumasta kuikan huutoa ja kauempaa toisen vastauksia, ja sisällä sain kissan viereeni puskemaan olkavarttani. Rannassa sain monta hyttysenpistosta ja kuistilta sain pelastaa jälleen kaksi kimalaista ulos. Huomenna saan ystävältä kyydin puutarhalle toiseen maisemaan. En aio ostaa mitään vaan mennä vain mukaan retkelle. Kotona googletin  ’Päivi+saa’ ja sain tulokseksi Päivi saa vauvan. ’Vauva’ voi merkitä montaa asiaa. Tuli ihan saanut olo.