Tuplaäiti-kokemus ja pitkäjärkisen hämmennys

Eläkeläisen aamut venyvät SOSIAALISESSA mediassa. Eikö olekin hyvä? Siis aamujen venyminen? Että jotakin vuorokaudenaikaa on pitkästi? Saisi tietysti kaikkia olla. Myös koiran virtsarakko venyy mukavasti. Korostan, etten rääkkää sitä, jos se vähänkin pyytää, lähden heti. Yleensä se ei ehdi pyytää.

Lähdin jo. Myös aamulenkki venyy eläkeläisellä. Ensin ollaan kiertämässä lahti. Mutta sitten poiketaankin jyrkkää polkua harjulle. Siellä ylhäällä on frisbeekiekkojen viskelijöitä joten kierretään heitä ja toivotaan että kiekot kiertävät meitä. Sitten osutaan muutaman kymmenen askelman

portaikkoon ja ravataan sitä ylösalas. Sitten joudutaan tielle joka johtaa Puumalan suuntaan mutta sitten siinä sivussa näkyy hauskanmuotoinen hiidenkivi kallion päällä lahden yllä ja poiketaan sinne, kiivetään päälle. Ja takaisin vuoroin asfalttia, polkua, hiekkatietä…

Somessa voi myös vastaavasti valita reittinsä. Ja kannattaakin, tarkemmin kuin maastossa. Minulla on pari perussellaista. On sivut, joille on postattu ja joilla keskustellaan hallituksen vittumaisista uusista tempauksista, rahan ja vallan ja alueiden uusjaoista ja ympäristön pilaamisesta, joiden tutkailun jälkeen jäät kiihtyneenä teroittamaan kynsiäsi ettet pureskelisi niitä.

Ja sitten, jos haluat välttää kiihtymistä, on sivut, joilla jaaritellaan kielellisistä ilmaisuista; mitkä halutaan kieltoon, mitkä jatkoon. 

Tänään silmäilin noin 300 kommentin pituista mutustelua, joka lähti siitä, tarvitaanko maalaisjärki-sanaa. Kaikki olivat asiasta tietenkin ihan eri mieltä. Varsin iloisesti. - Senhän sanoo järkikin, ja tilannetaju, elämänkokemus, heinäntekojärki tai taajamaäly.

Jossain kohdassa viistettiin hidasjärkisyyttä ja hitaasti nousi mieleen, että olen kuullut joskus myös ilmaisun lyhytjärkinen. Netistä löytyi tieto, että Oriveden vaivaishoitohallitus oli käyttänyt käsitteitä hourumielinen ja lyhytjärkinen. Ja lainaus Émile Zolan romaanista Ihmispeto, josta löytyi ilmaisu 'hellämielinen ja lyhytjärkinen'. 

Tasapainon vuoksi kaipasin pitkäjärkisyyttä, mutta sitä ei lainkaan löytynyt. Joku ehdotti että se edustanee hämäläisyyttä (eikä ole ehtinyt käsitteistöön), josta menin ihan sekaisin. Hidas vai pitkä?

Jostain pitää hakea sädekehää.
Aamulenkin tunneli.

Onko sinulla muuten kokemusta tuplaäidistä? Se on sellainen henkilö, joka on äitisi ja hänen sisarensa tai muuten läheisen ystävänsä yhdistelmä. Tuplamutsi. Se 'toinen' toimii äitisi kaikuna. Äitisi on se Kieku. No. Minun lapsuudessani äitini ja hänen siskonsa (kummini) moittivat minua usein kuorossa. Ja kun he myös harrastivat kaksiäänistä laulantaa, he osasivat tehdä sen tarkalla taimingilla. Moittimisen päälle he usein lauloivat, tai sanoivat, että ota mallia serkustasi! Hänellä on mainiot hoksottimet! Mielessäni hoksottimet kuulostivat hohtimilta ja kuvittelin miten tuplaäiti yrittää hohtimilla korjata jotakin minussa epäkunnossa olevaa. Niiden raudan tuoksu tulee nenään ilman että tarvitsee hakea...

Tottahan se oli: Serkku oli nopea reagoimaan erilaisissa tilanteissa - avun tarpeisiin, sanaleikkeihin, arvoituksiin… Itse jäin aina toiseksi. (Ja se piti jotenkin kostaa, mutten mene siihen tässä.)

Mutta kysymyshän onkin kohdallani ollut pitkäjärkisyydestä! Jonka hienoutta tuplaäiti ei millään tietenkään pystynyt käsittämään kun koko termiä ei ole ollut olemassa! 

Joskus niille serkun hoksottimille olisi ehkä käyttöä. 

Esimerkki: Olet saanut kaipauksesi kohteen vihdoin houkuteltua luoksesi, ja hän varta vasten riisuutuu edessäsi – siis ottaa pois takin ja sen jälkeen ihan rauhallisesti kaikki muutkin vaatteensa siinä niin,  ja ilkosillaan ensin seisoo, sitten istahtaa, niin mitä sinä? Sinä pitkäjärkinen vain puuhaat tarjottavaa tai kyselet kuulumisia hänen lapsistaan (on hän eronnut) ja olet etsivinäsi jotakin, kysyt, tarvitseeko hän filttiä, ja reagoit vasta kun hän on pukenut vaatteet takaisin päälleen ja ehtinyt takaisin kotiinsa... Ja SIINÄ VAIHEESSA vasta hoksaatkin... 

Kehittääkö sellainen kärsivällisyyttä? En sanoisi niinkään. 

Minullako geenit Karjalasta? Hahhah.