Elämää Harveyn kanssa 6. Mahtuuko välitilassa istumaan?

Mies, joka ei pelkää tarttua toimeen, saattaa joissakuissa herättää seksuaalissävytteisen turvallisuuden tunteen. Se fyysinen lämpö, mikä sellaisesta aaltoaa - vaikka se aalto ei kohdistuisi edes juuri sinuun - siitä ei turhan usein ollut päässyt hajulle. 

Nuorena tyttönä mökillä ollessaan hän oli käynyt pyytämässä kaksi naapurin poikaa kanssaan mustikkaan. Lähtivät mukaan ja seisoskelivat tuijottamassa kun hän poimi. Ei siinä lainehtinut mitään. Mutta että kun tuot tyypin mökille ja huussissa käydessään tämä välittömästi huomaa sen katon vuotavan ja kysyy että löytyykö talosta tarvekaluja korjaamiseen ja korjaa sen. Siinä menevät pyörälle niin äidin, ystävättären kuin tyttären päät. 

Ja että tyyppi osaa lisäksi puhua ja laulaakin (no vähän juu nuotin vierestä mutta estottomasti). 

Niin ja lukea, mikä oli tärkeä seikka, kun oli kyse vaikka kevyestikin sivistyneistä ihmisistä. Ja käyttää kieltä, joka vilisi metaforia ja hauskoja kuvaannollisia ilmaisuja. Ja kertoa juttuja.

Se, että isommat (ja vähäisemmätkin) projektit jäävät kaikki vaiheeseen, siitä ei silloin voinut vielä tietää mitään.

Verstaan täytti mm. Harveyn jostain
hankkima metallisorvi, jonka
sisäänsaaminen ovesta vaati
täysmittaisen nosturin apua.

- Täällä on jotenkin oudosti tutun oloista, nainen sanoi pihaan tullessaan.
Heille poikkesi hellepäivänä kylään Harveyn ystäväpariskunta pitemmän ajan takaa. Tai mies ei ehkä ollut niin ystävä, nainen kai oli.
- Hei. Mä olen Tiina.
- Ai on? hän sanoi. Hei. Tervetuloa. Mikä niin?
- No vaikka toi verstas. Montakohan niitä on pitkin Suomea?

Harvey nauroi. - Eikö ole komea?
Hän ei erottanut mahdollista sarkasmia.

Hän meni Tiinan kanssa kaksin uimaan, jonka päälle he istuivat rannassa. Jostain syystä Tiina, hänelle vieras ihminen, kysyi häneltä, kuinka hän voi ja jaksaa. Ja hän rupesi ihmetyksekseen puhumaan mittansa täyteen tulemisesta, ajoittain, vaikka tunsi sillä pettävänsä Harveyta. - Ja että irtisanoutuminen tuntuu mahdottomalta.

- En ihmettele sitä lainkaan. Tiedän. Tiina sanoi.
- Miten tiedät?
- No seitsemän vuoden kokemuksella. Siinä vaiheessa mulle tuli burnout. Harvey on kiehtova persoona. Ja sillä on niin luja usko omiin kykyihinsä, tietoihinsa ja taitoihinsa, että sen usko imaisee mukaansa. Kuin olisit töissä jossain kasvuyrityksessä, missä rakennetaan jotain hiton brändiä etkä enää omaa elämääsi muistais olevankaan. Ja susta tulisi joku kylkiäinen tai jatke. Ota kaikki irti mutta älä menetä sieluasi. Ei se vallanhimoinen ole mutta huomionkipeä loputtomiin: kyllä.

Hänen olonsa kävi vaikeaksi ja hän vaikeni. Tiina oli häntä jonkin verran nuorempi. Kaunis, lukenut. Ehkä viisaskin. Hän tunsi hupenevansa.

Hänen haluunsa Harveyta kohtaan oli tullut outo lisäsävy. Heidän rakastellessaan hänestä tuntui kuin hänen oma tahtonsa irtoaisi hänestä. Tunne ei ollut pelkästään miellyttävä.

Harvey oli uskomattoman vikkelä keksimään uusia ideoita ja touhuja. Hänen oli mahdotonta pysyä tämän perässä. Edes ajatuksissa. Hän taisi itse olla vain yksi Harveyn 'hankkeista'; tai niinkuin se tarvittu nauha rukousnauhassa jos hankkeet olivat niitä solmuja. Harvey toivoi häneltä pysyvyyttä ja jatkuvuutta, mutta kohdistuiko häneen hankkeena lainkaan tunteita, hellyyttä saati rakkautta?

Harveylle tämän kaikki aikeet, puuhat ja hankkeet olivat yhtä tärkeitä. Samalla viivalla. Ja jokainen niistä oli tärkeämpi kuin hänen tekemisistään yksikään.

Hän huomasi vähitellen tekevänsä omia sisätöitä lähes salaa Harveylta. Silloin tällöin hän sai suomennettavakseen tai editoitavakseen jotakin, josta hänelle tuli omia tuloja. Lisäksi hän luki, yritti kirjoitella, katsoa silloin tällöin hyviä leffoja ja draamasarjoja. Harveyn astuminen sisään oli kuin tämä olisi yllättänyt hänet jostakin ei-luvallisesta:

- Et jaksaisi. Eikö elämässä ole ihan tarpeeksi draamaa? Miksei tehdä sellaisia leffoja tai sarjoja, missä kaikki menee hyvin ja sen jälkeen vielä paremmin!? - Tule auttamaan sieltä, mie tarviin apua.
Harvey lähti ulos taakseen katsomatta ja hän käveli lampaana perässä. Pitämään jotain lankkua tai seinää pystyssä tai aloillaan, pätkimään sirkkelillä listoja, pinoamaan puita, tekemään lumitöitä, lämmittämään saunaa, tekemään ruokaa, keittämään kahvia, etsimään Harveyn vaatetta tai jotakin työkalua, kantamaan jotakin, kääntämään venettä tai maata.

Sillä kertaa Harvey oli ostanut jostakin naapurista 50 viinimarjapensasta.
- En hirveästi välitä viinimarjoista.
- Ne on hyviä ja niistä saa rahaa.
- Keneltä?
- Naapurit ostavat.
- Naapureilla on omansa.
- No kaupungissa ostavat, torille myyntiin.

Olisi luullut, että Harveyn jatkuvasti vaihtuvat kiinostuksen kohteet olisivat kertoneet huonosta keskittymiskyvystä mutta ei!

Harveynkin puuhiin kuului lukemista, ohjelmien katsomista ja kommenttien kirjoittamista nettiin. Joskus hän tuli keskeyttäneeksi kun tämä lojui vuoteella kirja tai kännykkä edessään. Kysyneeksi tai pyytäneeksi jotakin.

- Mie luen tämän. Minkä tämän? hän ei uskaltanut kysyä. Tämän lukeminen saattoi viedä päivän. Ja toisen. Keskeyttämisestä hänet valtasi häpeä kuin jonkun rikkomisesta. Samoin kävi jos Harvey oli katsomassa netistä tai tv:stä jotakin ja hän sattui menemään väliin.
Hän oli jatkuvassa välitilassa.

Yhtenä päivänä Harvey toi lähimmästä K-raudasta peräkärryllä kaksi noin kymmenmetristä ponttoonia. Hän oli haaveillut laiturista ja ehti jo ajatella... Mutta Harvey kyhäsi valmiista osista hetkessä kokoon jonkinlaisen lautan ja kutsui saman tien naapurista lapsia seilaamaan. Se jäi lautan - ja ponttoonien - ainoaksi käyttökerraksi. Lapsilla oli tosi hauskaa kun Harvey toteutti omia toiveitaan. Ei heille voinut olla hymyilemättä.

- Tää on puuhamaa, hän totesi.
- Just, sanoi Harvey, ja toi seuraavaksi jostakin vanhan puhelinkopin. Verstaaseen mahtuu majoitettavia. Tästä tulee hieno näköalahuussi vieraille! Auta niin kyörätään se rantaan. Sieltä saa istuskellessaan ihailla järvinäkymää.
- Mahtuuko tuossa istumaan?
- No ei kai se haittaa jos ovi on vähän raollaan. Tuulettuu.
Siellä rannassa koppi seisoo vieläkin. Jotkut ohiveneilevät turistit saattavat käydä kysymässä, onko se toiminnassa.