Elämää Harveyn kanssa Ekstra1. Pukeutuminen

Kirjoitusviikonloppu Joutsassa ja Taidelaitos Haihatuksen tiloissa
yöpyminen toivat mieleen rankiset ja rankiset toivat mieleen...

Hän vitkutteli sängyssä ja veti moskiittoverkkoa syrjään. Lapista kotoisin olevalla Harveylla oli ollut pakkomielle virittää katosta roikkumaan sellainen. Tämä kutsui sitä rankiseksi. Hänestä se oli kuumalla ilmalla tukahduttava mutta Harveylle itikat jotka olivat sille sääskiä, olivat olemassa silloinkin kun niitä ei ollut. Kesään kuuluvana uhkana aina väijymässä suojautumatonta.

Hänen katseensa seurasi ylösnousevaa melko itsensäkokoista alastonta apinaa.

- Ei tuolla pitkiä hihoja tarvita.

- Sie oot piilottanut muut, Harvey vastasi ja veti ei-ihan-valkoisen paidan päälleen ja viskasi hihat kiivaalla liikkeellä sivuille ikään kuin ne olisivat tiellä: eleellä näytti olevan sille joku funktio pukeutumisen edistämisessä. Toisessa kyynärpäässä oli reikä, ja kyljen kohdalla toinen pienempi, reunoilta palanut.

Harvey oli vielä munasillaan.

- Etkö tulisi hetkeksi tänne? hän kysyi tältä.

- Tsot tsot. Täytyy ryhtyä hommiin.

- Mihin hommiin?

- Ulkohommiin.

Harvey veti jalkaansa bokserit, jotka hän oli tälle ostanut. Oranssit.

- Mua haluttais. Voin keittää kahvit jos…

- Ei toimi nyt tuo. Mutta kiva jos keität kahvit.

- Harvey oli jo menossa, kauhtuneissa farkuissa. Toinen tasku repsotti mutta peittyi kun se vetäisi sen yli työkaluvyön. Se näytti haluttavalta. Hän nousi kuitenkin alistuneesti ylös.

- Vaikea petata ton sun rankises alla, hän huusi sen perään. Turhake. Ei itikan itikkaa.

- On niitä. Nyt on kesä.

Kuin häntä kiusatakseen Harvey otti keittiönkaapista Off-pullon ja lätki sitä niskaansa ja käsiinsä. Loput päähänsä. Kumppaninkarkotin.

- Hyi! Hiuksiinkin!

- Pysytpähän etäällä.

- Pysyn. Ja häivyn rantaan kahville.

Seuraavana aamuna Harvey sanoi yllättäen että lähde mukaan, pitää mennä kaupunkiin.

- Kuin?

- Ostan pikkutakin. Ja kengät. Tuut tueksi.

- Ookoo.

Harvey ajoi suoraan keskikokoisen kaupungin laadukkaimman vaatekaupan parkkiin. Hän käveli Harveyn perässä miesten vaateosastolle. Harvey poimi rekistä tummahkon punaruskean takin, veti sen päälleen ja sanoi:

- Tämä hyvä.

- Niin onkin, hän sanoi hämmästyneenä.

Hän käveli edelleen perässä, katsoi kun Harvey poimi matkan varrelta avolaatikosta lukumäärää arvioimatta kasan sukkia ja keon alushousuja, jotka lykkäsi hänen syliinsä, ainakin seitsemän lyhythihaista ja saman verran pitkähihaisia t-paitoja, telineestä kolme kauluspaitaa, kaksi kravattia, kolmet uudet farkut ja yhdet suorat housut ja sanoi että

- Nyt kenkäosastolle.

Siellä Harvey joutui kokeilemaan: kolmannet kengät istuivat sen jalkaan. Vagabondeja oli ruskeina ja mustina. Se otti molemmat. Nekin se oli valinnut ennen kuin hän ehti sanoa mitään.

Kassa kysyi sukkien ja kalsareiden lukumäärää.

- Voisit sie vaan punnita ne? Harvey vastasi.

- Ja nyt parturiin, Harvey sanoi hänelle. - Ja kiitos avusta.

- No siellä mua ei ainakaan tarvita. Ja mistä avusta?

- No miesmyötätunnosta ja hyväksyvästä läsnäolosta. Voithan sie tulla seuraksi. Tai lukemaan naistenlehtiä.

- Kuulostaapa ihan multa!

- Eikö kuulostakin? Mutta tuu nyt vaikka kirjoittamaan ylös miun ja kampaajan tulevaa dialogia.