keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Harveyn kampaamo



Harveyn serkku tuli pohjoisesta kylään vaimonsa kanssa. Harvey oli etukäteen päättänyt, että tämä saapuukin sopivasti hänen apurikseen lampaiden keritsemisessä. Serkku, joka oli tarkka insinöörimies, tiesi joutuvansa tai pääsevänsä Harveyn luona hänelle uusiin tilanteisiin. Hän otti ne rauhallisesti vastaan. Hänellä oli rauhallinen mieli. Lyhyet Harvey-jaksot merkitsivät hänelle jonkinlaisia ravistelukuureja ja hän kaipasi niitä joskus. Samalla tavalla kuin joku toinen kaipasi retriittiä.

Hän olisi valinnut retriitin. Ei Harvey enempää kuin serkkukaan ollut koskaan kerinnyt lampaita keritä; kun serkku ilmaisi toimeen ryhtymisen edessä jonkinasteista epäröintiä, Harvey vastasi että oli opiskellut asiaa perusteellisesti Lammas & Vuohi -lehdestä, ja sitä paitsi naapurin mestari oli antanut suullisesti aivan riittävän päteviä ohjeita. Sen todisti maailman paras savulammas, jota he olivat tältä saaneet. Ei maistunut villa siinä. 

- Eihän? Harvey suuntasi kysymyksen hänelle.
- Oli kyllä hyvää, hän myönsi.

Serkku halusi katsoa Youtubesta varmuuden vuoksi lampaankeritsemisvideon ja valitsi keritsemiskilpailuita voittaneen uusseelantilaisen keritsijämestari Emily Chamelinin antaman näytteen, jonka he serkun vaatimuksesta katsoivat kahdesti. 

- Siinä näet, ei tuo ole kovinkaan kummoista, Harvey sanoi.
- Eiköhän se onnistu, serkku myönsi. - Jos tuo Emily kerran pärjää yksin.

Yhden lampaan keritseminen sujuikin serkuksilta sen jälkeen kun he olivat saaneet sen sattumalta kiinni suurehkosta aitauksesta. Lammas luiskahti yllättävän ketterästi kahden miehen otteesta pariin kertaan, mutta tuli lopuksi kerityksi. Sille jäi vain toispuoleinen poskiparta.


Seuraavana aamuna hän  ilmoitti vieraille ja Harveylle käyvänsä kaupungissa kampaajalla. Hänelle oli tullut kova ja äkillinen tarve saada vähän muotoa päähänsä.

- Älä nyt helvetissä. Kai mie nyt yhden martan tukan leikkaan jos pystyin lampaankin keritsemään.
- Hah! hän sanoi
- Mitä sie sinne rahojas viet? Anna mie leikkaan.
- Enpä taida.
- Etkö sie vielä ole nähnyt että muut laulaa nuoteista mutta mie laulan suoraan. Etkö sie luota minun osaamiseeni, rakas aarre?

Harveyn serkku ja serkun vaimo kuuntelivat kiinnostuneina aamiaispöydässä heidän kommunikaatiotaan mutta eivät osallistuneet siihen.

- Tainnut vähän liikaakin luottaa, hän sanoi. Sussa on ominaisuuksia jotka kaipais vähän rajoja ja ohjausta mutta musta ei ole pomottamaan, paha kyllä.

- Aaaanna nyt mie leikkaan tuon letin! Harvey ei ottanut kantaa hänen kommenttiinsa.

Sitten se keksi etsiä kännykästään hiusten short cuts -kuvia. – Oisko tää hyvä? Miusta ois? se kysyi häneltä.

Hän antoi periksi. Harvey hieroi käsiään yhteen. Sitten se kävi pesemässä ne. Sitten se haki keritsimet, kahdet keittiösakset, ompelusakset, kynsisakset ja kertakäyttöisen partahöylän ja asetteli ne pöydälle suuruusjärjestykseen. Sitten se haki kuistin pöytää peittävän vahakangasliinan, istutti hänet ruokapöydän äärestä ottamalleen tuolille­­ ja sanoi. – Jaa. Pitäisikö hiukset pestä ensin? 

- Kastele jotenkin, pesin just eilen, hän sanoi.

Harvey haki suihkepullon ja suihkutti.

Hän sulki silmänsä. Tuntui mukavalta kun Harvey kampasi hänen tukkaansa. Se puhui lakkaamatta vieraille, mutta hänen ei tarvinnut kuunnella eikä ottaa kantaa. Hän päätti pitää retriittiä tässä ja nyt. Ihan sama mitä tästä tulisi. Ei se ainakaan mitään huonontaisi. Hänellä oli hassu tunne kuin hän olisi itse ajatuksillaan ohjannut Harveyn käsiä. Sen kosketus ei ollut aikoihin tuntunut niin hyvältä. Nauti tästä nyt, hän sanoi itselleen. - Ei tätä kauan kestä. 

Hänen tukastaan tuli hyvä. Ihmeen hyvä. Harvey taas piti itseään mestarina kuten kaikessa. Eikä se ollut vaatimaton. Se otti aikaansaannoksestaan kuvat edestä, sivuilta ja takaa ja laittoi ne sivulleen Mestarin aikaansaannoksia -tekstillä. 

Seuraavana päivänä soitti ensimmäinen naapuri:
- Voisitko sinä leikata minunkin tukkani?

Hän rupesi kuuntelemaan äänikirjoja ja toimimaan kuulokkeet korvilla. Hän ei suostunut olemaan sosiaalisesti läsnä Harveyn kampaamovieraille. Eikä keittämään näille kahvia, mitä Harvey piti äärimmäisen ikävänä asenteena.

Ja hän oli komentanut Harveyta vaatimaan naapureilta hiustenpesua etukäteen. 

­­­­

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sielunkumppani vai ruumiinkumppani

Se siitä kevääntulosta ja hyvistä jääkeleistä. Meni jo. Juuri tällaisena päivänä kun tuntee hukkuvansa - paitsi ulkona koiran kanssa talsi...