torstai 24. toukokuuta 2018

Kesä, ikä ja naku

Yksi kaverini kehotti minua ottamaan ikätiedon pois täältä blogista 'turhaan' näkymästä. Kun ei muillakaan, kuulemma. Oispa kiva tietää, kuinka moni potentiaalinen lukija jättää blogin väliin, kun näkee heti että kysymys on mummoikäisestä. Miten on?

Tänä ihmeellisenä helteisenä toukokuuna tuo ikä-asia tuli mieleen myös nakuilun kautta.

Saako sinusta mummoikäinen nakuilla vai onko siinä jotain kertakaikkisen epäsopivaa tai pervoa? Alastomaan apinaan liittyvä asenneilmasto on pornosivustojen alaikäisten luettavaksi aukeamisen kultakadella uskomaton. Kun googletin 'alaston mummo': sain ensimmäiseksi tulokseksi että mummoa ei saa esitellä julkisesti alastomana. Kun googletin 'alaston isoäiti', sain ensimmäiseksi tulokseksi otsikon: "Tässä on maailman kuumin isoäiti, 50-vuotias Quin Ling nukkuu alasti", mikä tapahtuu kerran viikossa, herran pieksut! Samalla haulla tuli myös minkä ikäisen tahansa katsottavaksi mummopornosivuja.

Ollaanko tässä pellejä vai nakupellejä?
Ei ole tässä kuvassa alastonta mummoa,
mutta laitoin sen, koska tämä edesmenneen
virolaiskuvaaja Kalju Suuren kuva Murtud
meel on kesäkotini seinällä, ja koska olen
aina kokenut sen äärimmäisen kodikkaaksi:
kuvittelen istuvani tuolla rungolla itse.

Minä en oikein pidä tavallisen alastoman ihmisen nimittämisestä nakupelleksi. Nakupelle määritellään wikisanakirjassa  alastomana kekkuloivaksi ihmiseksi ja urbaanissa sanakirjassa  alastomaksi lapseksi. En koe itseäni alastomanakaan 'kekkuloivaksi' enkä pidä alastomana puuhaavaa tai leikkivää tai riemuitsevaa lasta pellenä.

Onko nakupelle joku keisari,  joka uskoo olemattomiin vaatteisiinsa vai kansa, joka uskoo keisaria joka uskoo vaatteisiinsa. - Enemmänkin jotain tämän suuntaista.

Kauan kauan sitten seisoin ensimmäisen kerroksen ikkunassa, Pohjois-Haagan aravatalossa, nakuna, pöydän päällä tuijottamassa tien yli jotakin, en muista mitä (siellä oli mm. suuri Viipurista jääkauden aikana kulkeutunut hiidenkivi. On yhä.). Yhtäkkiä tuli outo olo. Eteeni, siihen välissä olevalle tielle, oli pysähtynyt kuorma-auto, jonka korissa istui kaksi aikuista miestä, molempien katseet minussa. He nauroivat. Se oli varmaan ensimmäinen kokemukseni siitä, että nakuna olo voidaan tulkita pellenä oloksi. Totta kai kokemuksessa oli myös jotain sellaista epämukavaa, jonka syytä en oikein tajunnut. En kuvitellut, kuten johtajamme, että minulla olisi ollut vaatteet. Olin paljaana vieraille katseille ja se oli nolo kokemus.

Osasin sen jälkeen verhoutua. Mutta myöhemmin opin taas pudottamaan verhot pois kun sopivalta tai hyvältä tuntuu.

Voisin kuvitella ihmisen, joka ’kantaa itsensä’ tai liikkuu niin luontevasti, itsestään selvästi, että kukaan ei kiinnittäisi huomiota hänen alastomuuteensa. Olisi hän sitten 5-, 15, 55- tai 85-vuotias.

Kalju Suuren foto tämäkin, seinälläni.
On vain mahdottoman kodikas. Ostin
noin vuonna 1980 itseltään, Martin
markkinoilta Hgistä. 
Asia pyörii mielessä, koska tänä vuonna kesä tuli varhain. Ja edellisen sateisen kolean kesän lopussa jäin eläkkeelle, joten nyt olen päässyt arkenakin nakuilemaan. Jos aamu on lämmin, saatan kesäkodissani hilpaista rantaan ilkosillani heräämään veteen ja aurinkoon. 

Kasvoin aikana, jolloin tutuissa porukoissa harrastettiin paljon sekasaunomisia. Muistan kuitenkin, miten yksi poikaystäväni muinoin loukkaantui, kun en halunnut mennä saunaan yhtaikaa hänen ja hänen vanhempiensa kanssa. Koin ajatuksen jotenkin perverssiksi ja se etäännytti meitä.

Mutta siis: Pitäisikö minun ikäni vuoksi alkaa jotenkin miettiä tuota alastomuutta? Jos menetän lopunkin muistini ja alan dementikoksi, niin varmaan ensimmäiseksi olen riisumassa vaatteitani ja saatan taas seistä nakuna ikkunassa, josta näkyy suoraan kadulle. Tai kadulta suoraan sisälle. Ja ehkä alastomuuteni voisi olla jollekin hoitajalle kiusallista tai vastenmielistä. Vaikka kohtahan hoitajat ovat robotteja tai automaatteja ja eivät ne kai kiusaannu?

Toisaalta... Lapseni eli suuren osan ensimmäistä kesäänsä paljaspyllyisenä, ei saanut vaippaihottumia, sai rauhassa tutkia itseään eikä tarvinnut vaippoja vaihdella. Pesulla ruiskuttaa vain puutarhaletkusta, jossa oleva vesi oli auringon lämmittämää. Tai uittaa ammeessa tai järvessä. Ehkä tässä olisi ratkaisu vanhusten vaippapulaan?

9 kommenttia:

  1. Mukavaa lukea blogiasi. Tulkitsitkohan muuten miesten naurun turhaan negatiiviseksi? Mitä olisit itse valtaavassa tilanteessa tehnyt, jos siellä pöydällä olisi seissyt nuori komea mies? Olisitko vielä vaikuttanutkin?

    VastaaPoista
  2. Voi näitä illan kirjoitusvirheitä! ...vastaavassa...vilkuttanutkin...

    VastaaPoista
  3. Anteeksi, anteeksi väärinkäsitys! (Ilta ei ole parasta aikaa ymmärrykselleni, jos mikään aika!) Lapsuuden trauma ei ole missään nimessä huvittava. Ei mitään mille nauraa!

    Mutta mielenkiintoista miten väärinkäsitykseni niin helposti näyttää syntyneen. Näin se kävi.

    Blogissasi on nuoren naisen kuva, johon samaistuit ja maininta Haagasta. Minulla oli nuorena ensimmäinen oma asunto, koti Haagassa. Seisoit pöydällä alasti. Minulla oli mielenkiintoisia ajanjaksoja hippi-Lontoossa muutama vuosi ennen Haagaa. Jonkin verran kuitenkin ihmettelin sitä, että mitä pöydällä teit...

    Suoritin Ryhmätyö ry:n peruskurssin 70-luvun alussa, jossa käytettiin ansiokkaasti psykodraamaa. Olen saanut kokeilla myös eri tekniikoita: NLP, EMR, mindfulness. Mielenkiintoisia kokemuksia. Nyt siis suosittelen (älä missään nimessä loukkaannu, tässä on myös huumoria mukana!) Nouse hellepäivänä, huvilasi kesäpöydälle alasti, levitä kätesi, sano "tässä minä olen" ja nauti miesten ihailevista katseista.

    Lämpimin terveisin, nimimerkki "Kotiterapeutti"

    VastaaPoista
  4. :D P. S. Tässä iällä oli aika ratkaiseva merkitys! :D

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Sielunkumppani vai ruumiinkumppani

Se siitä kevääntulosta ja hyvistä jääkeleistä. Meni jo. Juuri tällaisena päivänä kun tuntee hukkuvansa - paitsi ulkona koiran kanssa talsi...