Kuusvitosen vappukaste

Aamulla paistoi aurinko. Poika oli käymässä – ei  äitinsä vuoksi vaan omilla asioillaan. Äiti menee siinä sivussa. Äidille sivurooli on hyvä rooli suhteessa nuoreen aikuiseen poikaan.

Olin lähdössä käymään kesäfarmillemme. En yrittänyt herättää poikaa, hän oli tullut tuohon sohvalle kolmen jälkeen yöllä. Hän tulisi herättyään hakemaan mökiltä autoonsa kesärenkaat ja hoitamaan yhden äidin määräämän kesämökkiasian.

Kun saavuin järven rantaan, makeaa vettä tursusi rännien kautta taivaalta; sitä paljastui jään alta ja se muodosti lätäköitä sinne tänne, se täytti tynnyreitä, ämpäreitä ja kymmenen litran kattilan. Se kasteli tukasta varpaisiin, mutta kaikesta siitä huolimatta vaadin poikaa tämän tultua laittamaan pumpun kuntoon, joka sähköllä nostaa makeaa kaivovettä sisätilaan. Vaikka sitä voisi kerätä taivaan täydeltä! Kuistin kattoonkin on  ilmestynyt rako, jonka kohdalle lattialle voisi laittaa tiskivesivadin, voilà!

Joskus ennen alkuperäiskansat, kaiken maailman inkkarit ja saamelaiset saivat nauttia luonnon antimista ilman että olivat mitenkään sijoittaneet niihin rahaa, velkarahaa. Jotakin sotimisiahan se välillä vaati, mutta kuitenkin. Olemmeko me pian viimeisiä inkkareita suhteessa vesivaroihin?

Ylenpalttisesta vesimäärästä huolimatta lähden ajamaan takaisin kaupunkiin. Bilettämään vappua? Hähhei! – Oon 65, en jaksa! Uimahalliin! Halusin lutrata lämpimässä vedessä. Uida, polkea, kellua, lojua poreissa, käydä kylmävesialtaassa, jonka päälle kuumaan saunaan jonka päälle  jääkylmään suihkuun. Vappuni koostuu vedestä. Ei ihan. 

Uimahallissa oli ystävä. Suostuimme keskenämme poikkeamaan kaupunkimme keskustan

Saunasta kauppakeskukseen kuoharille.

kauppakeskukseen, jonka kahvilasta saa poreilevan lasillisen 2,5 eurolla. Se oli niin halpa, että otin lisäksi tippaleivän. En erityisesti pidä tippaleivästä, mutta sen lonkeroita on hauska murennella. Lähellä istui muutama muu yhtä vanha. Eräs mies haaveili anisviinasta, nainen sanoi että anis on hyvä mauste porkkanalaatikkoon. Repliikit kuulostivat rooliodotusten mukaisilta. 

Joka toisella ohikulkevalla tytöllä oli verkkosukkahousut. Minulla oli tiedossa yhdet tulevat juhlat. Olisivatko verkko- vai tatuiointikuvioidut sukkikset paremmat? Puhe kääntyi jostain syystä miesten pyjamiin. Eräskin oli tullut aamiaiselle löysissä shortsipituisissa pyjamanhousuissa, sukka yhdessä jalassa (joku oli hävittänyt toisen) ja vaimon villatakki harteilla. Kun toinen oli nauranut asulle, mies oli keikuttanut lanteitaan ja kysynyt, näyttääkö hän minihameiselta?

- Kuulostaa somalta, sanoin. – Olisipa minulla kotona odottamassa kilttiin pukeutunut mies. 

Ja muistin, miten yhtenä lähipäivänä mökiltä kaupunkiin tultuani löysin rintsikoistani pisteleviä havunneulasia. Silloin kuvittelin kotiini miehen, jolle olisin sanonut sen ääneen, että mun rintsikoissa on kuusen neulasia, ja hän reagoi siihen: Anna mä otan ne pois.