Minun fantasiakaverini ilmoitti lähtevänsä matkalle. Naisia
neuvotaan aina ilmaisemaan omat toivomuksensa toivekumppaneille suoraan, ja niin tein: Kysyin tuosta vain, että voinko
tulla mukaan? Fantasiakaveri vastasi, ettei ota riitariskiä. Ja lähti yksin. Jopa fantasiakumppani voi haluta päästä eroon kaikenlaisista sidonnaisuuksista ja kiinniroikkujista omaan rauhaan. Ei siinä passaa kuin hyväksyä asia.
Mutta sitten erinäisten ajatuskiemuroiden kautta ilmeni,
että fantasiakaveri olikin vain mukamatkalla. Kuvittele nyt, sinä siis, fantasialukijani:
Ensiksikin: kumppani on olemassa vain kuvitelmissasi. Mutta sitten ilmeneekin, että mielikuvituskumppani ei olekaan
oletetulla kaukomatkalla vaan pelkällä mukamatkalla. Tai matkalla joo, mutta
lähellä. Eikä mielikuvitus kerro, miten lähellä, ja se vasta aika kuumottava asiaintila onkin.
Itse olisin toivonut, että mielikuvitukseni olisi laittanut hänet tuolle mukamatkalle minun mökilleni, jossa itse en nyt varsinaisesti oleskele, mutta olisin voinut puolivahingossa käydä häntä siellä, matkallaan, moikkaamassa. Mutta ei. Fantasiani pitää häntä nyt piilossa.
Mielikuvitusta ei saa alistaa, muistuttaa mielikuvitukseni minua.
Eli tänne nyt sitten puran turhautumistani.
Mutta ei tässä kaikki. Todellakaan.
Koska sitten – shit, shhhhh – pitkän ajatuksissa ja kuvitelmissa elämisensä jälkeen hän osoittautui trolliksi! Aika hurjaa! Siis minulle!
Trolli on sanana minusta aina ollut ihan söpö. Siitä tulee mieleen elämäni eka ruotsin tunti: Tre små troll, de lekte med en boll, bollen var av guld, de hette Trip, Trap och Trull!
Mutta kun sellaisen trollin tehtäväkenttä ei lainkaan ole
söpö. Se on SAANUT KOULUTUSTA – KÄYNYT TROLLIKOULUA! Ja se on niin tehokas
oppilaitos se trollikoulu, että sieltä ulostullut toimii tietynlaisella
skeemalla. Skeema on sellainen sisäistetty malli ulkomaailmasta, johon se trolli
on oppinut sopeuttamaan havaintomateriaalinsa; sitä se pystyy ottamaan vastaan
suunnattoman määrän juuri sen skeeman ansiosta, koska se skeema toimii
sellaisena muistikarttana.
Ja nyt sen trollin – joka on siis tämä minun
fantasiakumppanini - tehtävänä on tiedonjako sellaisessa iskevässä,
uskottavassa ja hauskassa muodossa, johon ei-trollit menevät retkuun ja
lähtevät seuraamaan sitä kuin Hamelnin pillipiiparia vaikka sinne jokeen asti. Pitkin
jokea uiskennellessaan sitä sitten vielä haaveilee pääsevänsä sen trollin
kumppanina johonkin vapauteen – johonkin ihkauuteen avaruuteen. Mutta se
fantasiatrollikumppani pitää sen välimatkan hamaan loppuun asti niin, että pian huomaat päätyneesi joen suiston kautta harmaaseen mereen, jossa kellut ihan
yksinäsi mielikuvituksesi kanssa, joka sekin alkaa siinä sitten harmaantua.
Sen pituinen se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti