No miten nyt näin? Tuuli ja tuli helmoissa.

Lasikuistin ikkunat hikoavat kuumuudesta. Ikkunalauta toimii leivänsulatuspaahtimena. Otan pakasteesta ja kappas - viidessä minuutissa ruisleipä on mukavan rapsakka. Nautin helteestä kun saan olla järven rannassa: vähissä varoissa olevakin voi olla etuoikeutettu. - Ja käväistä harvakseltaan kaupungissa kastelemassa kukat, kaupassa hakemassa välttämättömyyksiä, aamuvarhain tai illalla, kun paahde hellittää. Unohtuneet leivät koppuroituvat sillä välillä korpuiksi.

Ystävän kanssa käymme lyhyen hömppäkännykkäpuhelun. - Oletko kaupungissa? - En. Mökillä. - Menossa? - En. En jaksa vaihtaa vaatteita. - Mitä niillä väliä? - No ei oikeesti mitään. Ei tossa helteessä kukaan jaksa nähdä. Paitsi siellä kaupassa. - Mitä sulla sit on? - Likaiset shortsit ja paita. - Mulla pelkkä paita. - Ai sullakin. Samaa sanoi naapuri. - Ota mallia!

Kun eka sukupuoli tietäisi kuinka monet meistä tokista kulkevat mekoissaan tuulettaen!

Luen ja kuuntelen juttuja ilmaston lämpenemisestä ja metsäpaloista, joita roihuaa nyt joka puolella. Kuvittelen, että tämä helle vain jatkuu, jatkuu. Tuttu ihminen vei minut kerran turvetuotantoalueelle jossa hän työskenteli siihen aikaan. Kuvasi sitä, miten turvesuo voi syttyä tuleen käytännössä itsestään. Ropolansuo. Viransuo. Rajansuo. Lintusuo. Pyöreäsuo. Vapon turvetuotantoalueita. Omalla paikkakunnallani.

Metsät, tai ainakin puustot, ympäröivät minua. Nyt kesällä. Ja toiselta puolelta järvi.

Tuli voi kaivautua turpeessa syvälle, vielä syvemmälle. Kiertää järven, jonka rannassa seison. Vesi rupeaa höyrystymään, rannat pakenevat. Harjanteet ja syvänteet paljastuvat. Astelen kohti syvintä kohtaa, viileintä. Janottaa. Muitakin tulta pakenevia lähestyy järven eri suunnilta. Kohtaamme siellä. Syvänteen äärellä. Jonne tuli ei vielä pääse: järven pohja on karu ja paljas. Muuttuuko se pian kiukaaksi? Tarttuuko tuli mekkoni helmoihin? Jonka leuhahduksista paljailla reisillä vielä hetki sitten nautin, tuulesta haarojen välissä. Kiinteämmistäkin nautinnoista haaveillen. Haaveiden aika ohi?

Täällähän piti vettä riittää! Eivät ehtineet vesiämme ruveta edes yksityistämään! Jalkoja polttaa.