torstai 1. marraskuuta 2018

Nillittävän vanhenevan pepputreenilenkki

Pääsisköhän Mikkelin duomoon harrastamaan kuntoporrastreeniä?
Nykyisen kotikaupunkini Mikkelin puskaradiossa käytiin, ehkä vieläkin parhaillaan jatketaan, kiihkeää keskustelua - puolesta ja vastaan - kuntoportaista, joiden hinnaksi on arvioitu 60 000 egeä. Teräksiset on oltava, ja huoltovapaat. Pitää niissä talvisaikaan voida nastakengilläkin kolkata eikä täällä kukaan ehdi niitä luutimaan, ainakaan hiihtäjät, laturaivoltaan. Ja hintahan nyt on ihan naurettavan halpa jos vaikka lonkkaleikkausten kustannuksia miettii, jotka nykyinen sotesysteemi vielä kustantaa.

Ja sitä paitsi kuntoporrastreeni on tai ainakin hetki sitten oli trendi, ja ihan saatanan noloa on, jos ei kaupungista sellaisia löydy.

Näissä ajatuksissa suuntasin tänään normikoiralenkkini keskustaa kohti, jonne muuten harvemmin tuon pumiotuksen kanssa menen. Himotti kokeilla vaihtoehtoista porraskuntolenkkiä.

Ekat portaat - 37 askelmaa - tulivat vastaan radan viertä kulkevalla Mannerheimintiellä. Kiipesin koiran hopottaessa niitä ylösalas puolijuoksua kolmeen kertaan. Askelmia yhteensä 222 kun kertoo kuudella.

Siitä jatkettiin reipasta kävelyä uudehkon linja-autoaseman kohdalta radan yli kulkevalle kävelysillalle. Askelmia ylös 45. Tramppasimme ne eestaas kolmeen kertaan mistä tuli 270 askellusta (Paloheinän kuntoportaissa on 254 askelmaa).
Mikkelin Kalevankankaan tulevia teräsportaita on suunniteltu leveiksi, eli juuri sellaisiksi kuin nuo siis, jotta niissä mahtuu ravaamaan kokonainen koululuokka.

Junia kulkee harvakseltaan eli nämä ovat useimmiten hiljaiset ja lumettomat portaat, mietin.

Tuolta ylhäältä käännyttiin sitten - siitä tuli 45 askelta lisää, kun oltiin aloitettu alhaalta - oikealle Mikkelin torille, josta mentiin sisäportaita parkkihalliin. Ravattiin ne 2,5 kertaa eestaas (ainakin 150 askelmaa) ennen kuin paineltiin kauppakeskus Stellan liukuportaisiin.

Liukuportaat ovat älyttömän hyvät nilkkojen ja pohkeiden venyttelyyn, roikun aina sellaisia käyttäessäni varpaiden varassa; niissä on ihan tosi hyvä pito. Kuvassa olevat liukuportaat ovat Helsingin metron varrelta: niissä ehtii vähän pitempään venytellä vaikka ei välillä laskeutuisi alaskaan. Ja jos on ihan hiljainen aika, niissä voi (salaa?) nousta tai laskeutua - siis askeltaa - vastavirtaan vähän kuin uinti vastavirtaaltaassa.

Seuraava trendi varmaan on vastaliukuporrastreeni, joka edellyttää vasta varten... eiku vartavasta... eiku... no mut siis kuntoliukuportaiden rakentamista. Varmaan niitä  jo Dubaissa onkin, mutta sinne mä en taho.


Pidän itse tosi paljon polkujen lisäksi erilaisissa rappusissa hikoilusta. Ihan älyhyviä ovat myös kerrostalojen raput. Ei tarvitse ekaan kerrokseen pysähtyä vaikka siinä asuisi, ihan rauhassa kauppakassin tai mieluummin repun kanssa voit marssia ylös asti, mitä enempi kerroksia sitä parempi. Jos on liian lepsua, voi kotoa hakea painot mukaan. Tuolla yhdessä kuvassa
palokuntalaiset kantavat portaissa meidän pianoa.


Ennen kuin käännyttiin kiertämään sataman kautta takaisin, mentiin torilta vielä testaamaan Mikkelin uuden sairaalaparkin portaat, mutta nekin unohdin laskea. Ainakin 500 askelmaa niistä kolmeen kertaan käytynä tuli. Ja Hiski-koiraa tämä uusi porraslenkki tuntui myös huvittavan.

Satamareittiä palattiin kotiin päin Kaihunlahden ympäri ja sitten Kaihunharjua uimarannan ohi, jossa kävin kiipeämässä tuonne kuvan telineelle. Siellä Hiski metelöi niin kovaa rappujen alla että jäi minulta kiipeäminen kahteen kertaan. Siitä sitten harjua jatkettiin kohti Kaihun harjun frisbeegolfpuiston aluetta, jossa on monessa kohdassa jyrkkiä polkuja ja puisia portaita. Ne ovat lähes päivittäisiä arkikuntoportaitani; koira ravaa niitä omaan tahtiinsa.

Kaihulla on myös tuollaisia lyhyitä portaikkoja, joita voi steppailla jos kiekonviskojia ei satu olemaan lähistöllä.

Tämän päivän lenkki vei puolitoista tuntia. Sellaisen kuntosaliajan. Maisemat vaihtelivat ja koirakin tykkäsi. Mistä se nyt ei tykkäisi kun liikkeelläolosta on kyse? Taidetaan  pistää uusiksi.

Minulla on suunnitelmissa Rooman reissu. Sikäläiset portaikot kiinnostavat erityisesti. Kaupunkihan on rakennettu seitsemälle kukkulalle, joten eiköhän löydy. Ja kirkkojen tornit lisäksi jos ei muuten riitä.

Kuntoportaat hiiteen! Mä nautin näistä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pakokalenteri 5-6/24

Itsenäisiä juhlan aiheita Nyt meinaa skippautua muutaman päivän pakoluukutus. Eilen itsenäisyyspäivän aattoiltana oli jännää kun ens...