keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Paljon tarjolla, Garbarek!

1.
Talossa oli tehty iso remontti, joka oli ajanut hänet uuteen tilanteeseen. Asunnon hän oli aikanaan ostanut vanhemmiltaan jääneillä perintörahoilla ja velalla. Ajatellut, että jos vuokraa maksaa 700 euroa kuussa tai omastaan yhtiövastikkeena enintään pari-kolmesataa, niin säästäähän siinä muutamassa vuodessa ja saa omansa vielä joskus takaisin. Niin vain ei enää maan parin kasvukeskuksen ulkopuolella käy. LVI – luulot vittuun idealisteilta: hänelle jäi sadan tonnin asunnosta käteen parikymmentä tonnia seitsemän vuoden asumisen jälkeen.


Hän ei ollut omistajatyyppiä. Ei uurastajatyyppiä. Eikä säästäjätyyppiä. Ei myöskään uranluoja- eikä sijoittajatyyppiä. Ei edes peluri. Mikä tarkoitti, että hänen kertymänsä oli varsin pieni. Siis eläkekertymä. Hän kuului tuloluokassaan maan virallisesti luokiteltuun köyhälistöön.

Hän ei voinut syyttää ketään tilanteestaan. Ihan itseaiheutettu, hän päivittäin tokaisi itselleen kun saldon pienuus realisoitui laskujenmaksun, kaupassakäynnin tai hammaslääkärikäynnin lykkäämisen tai tukan itseparturoinnin yhteydessä. Tai ehkä varsinkin jos joku haave matkasta pulpahti hänen mieleensä; tilitodellisuus osoitti sellaisen turhaksi mielen harhailuksi. Vaikka sille hän ei mahtanut mitään, että juuri harhailu oli häntä itseään. Sitä paitsi entisajan hortoilijathan olivat maan köyhimpiä, kulkureita!

Mutta oli koittanut siis paluu vuokralle. Oli siinä jotain helpottavaakin. Se vastasi enemmän hänen identiteettiään. Sitä paitsi joku oli sanonut, että kasvukeskuksen ulkopuolella olivat nyt vuokralaisen markkinat. 'Paljon tarjolla.' 

2.
Raumalta kotoisin oleva entemologi oli kiinnostunut norjalaisesta jazzista ja rakasti Jan Garbarekia, jota esitteli mielellään jokaiselle kodissaan käyvälle. Uuden vuokralaisehdokkaan astuessa sisään Garbarek soi. Vuokranantaja kehotti tätä istuutumaan ja kuuntelemaan hetken, sillä aikaa kun hän keittäisi kahvit. Hän oli käynyt ostamassa kaksi kampaviineriä. – Kyllä kai nämä maistuvat? hän kysyi toteavalla painotuksella.

- Teillä kun on tuollainen voimakas varsi, vuokranantaja sanoi tuodessaan kahvitarjotinta. – Pidätte ehkä Garbarekia liian eteerisenä. Mutta Garbarekista riippumatta uskon että te vuodessa kiinnytte tuohon asuntoon ja pysytte siinä pitkään. Näytitte niin sopivalta. Tarkoitan tuohon asuntoon. 

- Vuokralainen oli lievästi yllättynyt ajatusloikasta, asiayhteys jäi hänelle hieman hämäräksi. Hän oli odottanut hieman toisenlaista vuokrasopimuksen allekirjoitustilaisuutta, mutta ei osannut määritellä, minkälaista.

- Oletteko ehtinyt käydä ihailemassa rantaa? vuokranantaja jatkoi antamatta tulevan vuokralaisensa vaikenemisen häiritä. – Tähän aikaan vuodesta siellä on mielenkiintoinen kontrasti. Toisella korvalla valojen rytmittämä liikennevirta samalla kun toista korvaa hivelee kuivien kaislojen kahina, joka tuo mieleen silkkimekot. Pysähtykäähän kuuntelemaan kun menette.

- Haluaisin tinkiä tuosta vuokrasta muutaman kympin. Täälläpäin on nyt aika paljon vapaita asuntoja, vuokraaja sanoi. Hänen mielestään vuokranantaja oli hieman liian innokas.

- Ahhah. Olen vähän yllättynyt, kun ilmaisette toiveenne vasta nyt. Mutta entäs jos tehdään näin: maksatte mitä pyydän, ja mitä ikinä ongelmia mieleenne asuntoon liittyen tulee, voitte ottaa minuun yhteyttä niin ratkaisemme ongelman yhdessä.

’Yhdessä’ jäi Garbarekin ohella soimaan vuokralaisen korvaan kun hän paperi kourassaan lähti ulos vuokranantajan omakotitalosta. Oliko hän tehnyt päätöksensä liian hätiköidysti? 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sielunkumppani vai ruumiinkumppani

Se siitä kevääntulosta ja hyvistä jääkeleistä. Meni jo. Juuri tällaisena päivänä kun tuntee hukkuvansa - paitsi ulkona koiran kanssa talsi...