maanantai 31. joulukuuta 2018

Uuden vuoden vuokralainen

Petri Hytöksen näyttely galleria Sinnessä Hgissä edellisen
vuodenvaihteen aikoihin jäi mieleen. 'Maan päällä niin kuin
taivaissa ja jotain sieltä välistä'. Samassa mobilessa killutaan.
He olivat päättäneet erota joulua edeltävällä viikolla. Heillä oli kaksi pientä lasta. Takana kymmenisen yhteistä vuotta. Miehellä oli jo toinen suhde kokeilu- tai pilottivaiheessa, miten sen nyt haluaa ilmaista, toisessa kaupungissa, johon ei ollut suoraa junayhteyttä. Ei sinne vielä voi noita pieniä roudata. Jonkun paikan mies tarvitsi, johon voisi välillä tuoda lapset viikonlopuksi tai silleen. Ja täälläkin oli vielä uudet aikuisopinnot vaiheessa ja vähän töitäkin, ehkä. Kela kuitenkin rahoittaisi asumisen opintojen loppuun. Näin oli sovittu ja siitä oli paperit.

Nämä asiat mies kertoi ehkä noin äitinsä ikäiselle naiselle, joka oli hakemassa vuokralaista pieneen yksiöön.

Vuokraemäntä katsoi miestä. Tämä oli pitkä ja hoikka ja viluisen ja vilkkaan oloinen. Hänelle tuli tästä mieleen joku, mutta ei hän saanut päähänsä kuka. Ehkä se ei ollut kukaan todellinen. Hän oli pannut vuokrailmoituksen samana aamuna nettiin. Mies oli soittanut niin pian, että hän oli luullut sen soittavan muissa asioissa, mutta he olivat sitten sopineet tapaavansa yksiössä kahden tunnin päästä.

- Pystytkö maksamaan yhden kuukauden takuuvuokran? Kotivakuutuksen vaadin myös. Ja sähkön joudut siirtämään nimiisi. Vesi kuuluu vuokraan.
- Pystyn.
- Tupakointia en salli. Jaksatko pitää kämpän siistissä kunnossa?
- Jos en sekoa niin joo.
- Sellainenko vaara on?
- No ei se varmaan kovin todennäköinen.

Nainen kaivoi laukusta tulostamansa vuokrasopimuksen ja he täyttivät sen saman tien. Hän ei tunnistanut miehen sukunimestä, mistä päin se olisi voinut olla lähtöisin. Hän kysyi siitä. Mies oli tullut Suomeen äitinsä kanssa vajaa kymmenvuotiaana Euroopan itäisimmältä laidalta.

- Kuinka pian haluaisit päästä sisään?
- Niin pian kuin mahdollista?
- Yksi viikkovuokralainen on tulossa nyt, mutta sen jälkeen?
- Okei.

He toivottivat toisilleen hyvää joulua.
Nainen meni kotiinsa, vastasi muutamaan viestiin ja soittopyyntöön asunnon jo menneen ja otti ilmoituksen pois.

Tulevan vuokralaisen kanssa he tapasivat asunnolla jälleen uudenvuoden aattona. Mies oli maksanut sekä takuu- että ensimmäisen kuukauden vuokran ja ottanut vakuutuksen.

- Miten joulu meni? nainen kysyi.
- No oli se aika erikoinen. Oli vähän outoa olla poissa lasten luota. Ja vaimo oli sitten jouluksi napannut Tinderistä yhden...
- Ootte tasoissa. Se voi helpottaa toisen oloa. Tai molempia.
- Tavallaan joo kai.
- Toivottavasti lapsilla on kaikki hyvin.
- Kyllä ne tuntuvat viihtyvän. Isompi kyllä vähän kyselee...
- Tietysti. Mutta hei! Me ei käyty silloin edelliskerralla edes katsomassa noita kellaritiloja. Siellä on pesutupa ja verkko- ja kylmäkomero...
- No siitä ei pidä mennä äidille kertomaan, mies sanoi. - Se roudaa sen välittömästi täyteen jotain hilloja ja perunoita.
- No eikö se olisi mukavaa?
- No ei just nyt.
- No ei kyllä minunkaan poikani mielestä.

Pienessä yksiössä itsessään oli niukasti kaappitilaa.
- Mutta hyvä että on tuo irtokaappi. Siihen menee mun retkeilyvälineet, mies sanoi.
- Eikö niitä voisi pitää siellä alakerran verkkokomerossa?
- Ei. Edellisestä verkkokomerosta multa vietiin pyörä. Ja ne välineet ovat tällä hetkellä mun arvokkain omaisuus.

Mies kertoi ruvenneensa retkeilemään tosissaan viime kesästä. Oli jo käynyt useassa kansallispuistossa, jossakin niistä useampaan kertaankin. Ja pystyisi hätätilassa hyvin yöpymään niiden kanssa talvellakin metsässä. - Ei vaan ihan muutenkin, hän jatkoi. - Se on helvetin nautinnollista. Ihmetellä siellä jossain itsekseen. Makuupussissa teltassa, tai riippukeinussa. Harmittaa etten aikaisemmin ruvennut, kun äiti kehotteli ja houkutteli mukaansa.
- Mutta nyt voit viedä joskus oman lapsesi?
- On se viisivuotias jo ollutkin. Vuokralainen näytti naiselle kuvia, jossa pikkutyttö käveli pitkospuita myöten ja toista, jossa tämä oli korkealla kalliolla, jolta aukeni avara näkymä.
- Näyttää hienolta! Hyviä elämyksiä tulossa sinulle tai teille ensi vuodelle.

Asunto oli peruskalustettu ja muutakin tarpeistoa siellä oli. Vuokraemäntä jätti lähes kaikki sinne koska se sopi miehelle. Kaikki oli tarpeeseen. Muutamia astioita hän halusi mukaansa, tyynyjä ja liinavaatteita. Vuokralainen kantoi ne Ikean kassissa hänen autoonsa.

He puristivat toistensa kättä ja toivottivat hyvää uutta vuotta. Molemmat saattoivat olla ihan vilpittömiä.
- Taitavat useimmat suomalaiset toivotella uusiavuosia nykyään vain somesivuillaan, mies sanoi.
- Niin taitavat.
- Nähdään!
- Nähdään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sielunkumppani vai ruumiinkumppani

Se siitä kevääntulosta ja hyvistä jääkeleistä. Meni jo. Juuri tällaisena päivänä kun tuntee hukkuvansa - paitsi ulkona koiran kanssa talsi...