Trump, koira ja foliohattu

Toisia ihmisiä tarvitsee ja kaipaa moneen asiaan. Vahvistamaan tunnetta omasta olemassaolosta. Jakamaan arkea ja ajatuksia, fyysisiä kosketuksia. Moni joutuu tyytymään aika vähään.

Trumpin asemassa oleva saa käyttöönsä ihmisiä melkein mihin tarkoitukseen tahansa.

Toimittajat Laura ja Saska Saarikoski kertoivat (yhteisessä suorassa HS:n lähetyksessä, tänään) että Trumpilla on avustaja, joka tarjoaa hänelle joka aamu aamiaiseksi jonkun julkisuudesta poimitun häntä kehuvan lausunnon.

Saska Saarikoski pitää Trumpia foliohattutyyppinä; ’foliohattu’ suojaa häntä kuvitelluilta kamaluuksilta. Vaikka ihan Trumpin näkökulmasta ne hänen kannaltaan negatiiviset kamaluudet voivat olla tottakin.

Mietin tätä kun rupesin ajelemaan koirani karvoja. Jospa laittaisin sen päähän foliohatun, joka suojaisi sitä joltain sellaiselta, jota se kuvittelee minun tekevän sille kun olen sakset kädessä. (Se on kyllä jo kastroitu.)

Se näkee kädessäni ne sakset ja menee pöydän alle. – Tuuhan tänne nyt, sanon sille. Sen korvat heiluvat eestaas mutta ei se tule. - Tänne näin. Yritän sellaisella yksinkertaisella kehotusäänellä. Se katsoo: tartteeks? – Joo, tarttee. Tänne! Se tulee. Minä istun ensin jakkaralla ja yritän aloittaa leikkaamalla pitkin sen selkää ikään kuin jakauksen. – En mä jaksa tälleen. Vaihdetaan asentoa, se sanoo. Ja rötkähtää selälleen. Minä laskeudun polvilleni sen viereen. Silittelen ja leikkaan. Se kääntyy kyljelleen. Minä silitän ja leikkaan ja käännän sen toiselle kyljelle.  Se työntää takamuksensa syliini. Keskityn siihen. Ja häntään. Se kiepahtaa ympäri ja sylissäni onkin turpa. Rapsutan, silitän ja leikkaan. Korvienkin karvoitus lyhenee. Joka välissä se on töykkinyt jaloillaan ja käpälillään minua vatsaan ja reisille, töninyt kuonollaan, ottanut käteni tai sormeni suuhunsa, hypännyt kauemmas, palannut takaisin, kierähtänyt ympäri makuullaan ja pystyssä, läähättänyt, vikissyt, haukahtanut, löytänyt pallon suuhunsa… 

Valmis. Melkein. 

Kierähdän itse hetkeksi lattialle selälleni. Vatsani päälle ilmestyy heti pallo.

Häntä heiluttaa koiraa vai koira häntää?

Minkä varjolla Trump toimii niin kuin toimii? Miksi Venäjä-paljastuksia pitää niin kauheasti yrittää estää? Saska Saarikosken mukaan journalistit etsivät aina ’isoja’ rationaalisia syitä (esim. johtajien käyttäytymiseen, päätöksiin) vaikka kyse saattaa olla jostain ihan irrationaalisesta jutusta, mutta johtajalle sietämättömän nolosta. Kuten vaikka sellaisesta, että halusiko Trump katsoa venäläisten prostituoitujen pissaavan Obaman pariskunnan käyttämälle vuoteelle tai toistensa päälle tai Trumpin itsensä päälle - ihan sama, jos joku merkittävä taho - kuten FSB - pääsee sitten ko. johtajaa asialla kiristämään.

Tähän koneelle kun istun, on vuorossa vanha kissa. Pyytää ruokaa. Silityksiä. Rapsutuksia. Vettä. Se alkaa olla 21-vuotias. Olen iloinen, että se edelleen pyytää. 

Koira nukkuu.  Nyt se olisi hyvässä trimmausjamassa.

Mihinköhän itse tarvitsisin foliohattua? Ehkä omia tarpeitani vastaan? Ne voivat joskus tuottaa harhatoiveita, jos eivät harhaluuloja. Ystävää ikävä. Kuviteltua ystävää.

Asun ekassa kerroksessa. Parin metrin päästä ikkunastani tietyökoneet siivoavat pois hiekkoja ja kastelevat asfalttia. Se tuntuu aistilliselta. Semmoinen tärisevä ja raaputtava äänimaailma.