Elämää Harveytta? Suostuisitko pomottajaksi?

Eräs naapuri oli haahuillut pariinkin kertaan heidän tontillaan Harveyn poissa ollessa. Oli yrittänyt vihjaisuillaan tämän ’seikkailuista’ päästä lähemmäksi häntä, mutta hän oli torpedoinut tämän yritykset. Tarpeeksi iso vitutus hänellä oli  jo siitä, että hän yhtäkkiä kävi selviytymistaistelua yksin jossakin metsän keskellä, jonne hänet oli houkutellut Keiteliä muistuttava tyyppi, joka itse paistatteli nyt kaupungissa, joka alun perin oli hänen miljöönsä. Tosin ei juuri se sama kaupunki, mutta ihan sama!

Ärsyttävintä oli se, että kun hän oli haperon talon ja sinne tuotujen otusten orjana, Harvey näytti somettelevan toisella paikkakunnalla kaiken aikaa. Kävikö tämä enää arkisin edes kääntymässä kaverinsa tehtaalla tai verstaalla tai mikä lie se olikaan ollut. Vai kuvitteliko tämä nyt itsensä ammattimaiseksi uutistoimittajaksi, jonka mielipiteitä rypäs ihmisiä aktiivisesti seuraili ja kommentoi tämän heidän mielestään teräviä tai hauskoja avauksia somessa! Eikä voinut poistua koneelta, kun millä hetkellä tahansa joku saattaisi osallistua keskusteluun kommentilla, johon Harveylla mielestään oli 'vastuu' vastata ennen kuin keskustelu tämän sivulla hajaantuisi kokonaan vieraisiin käsiin. 

Silloin kun Harvey poistui koneelta, tämä kuulutti sen mahtipontisin suurin kirjaimin: POISTAN itseni täältä. Korpeen. Ainakin kahdeksi päiväksi. Eläkää sillä aikaa ihmisiksi! Pusipusi!

Harvey siis antoi kuvan poistuvansa korpeen yksin. Viettämään hetken erakkona. Eikä ilmaissut sanallakaan parisuhdetilannettaan. Joku tyypissä nyt mätti, hän ajatteli. 

Oliko Harvey menettämässä vetovoimansa häneen? Osoittautumalla pelkäksi pikkuhuijariksi? Vai myötähäpeäkö sen aiheutti? Tämän huomionkipeän suurieleisyyden vuoksi? Oliko myötähäpeä halun tappaja? Hävettiväthän ystävätkin toisiaan, useinkin. Mutta nämä eivät olleetkaan halun kohteita ja sellaisen häpeän yhteinen huumori riitti korjaamaan. 

Oliko Harveylla huumorintajua? 

- Sitä täytyy joskus miettiä tarkempaan, hän tuumi.

Yhtenä kevätpäivänä hän avasi oven Harveyn verstaaseen, jota oli visusti karttanut, tietäen että hänelle oli ollut siellä tarjolla vain siivoojan rooli. Siellä oli liikaa metalli- ja puupölyä, jotta hän itse olisi voinut tehdä siellä mitään. 

Alkuun hän oli Harveyn kanssa suunnitellut sinne itselleen yrtti- ja sienikuivaamoa. Hänen maaseudullaviihtymisensä perusedellytyksiä olivat luonto, vesi, metsä, kumppani, kirjoittamisen mahdollisuus ja keruutuotteet. Kumppani oli nyt muualla. Kirjoittaa ei kaaoksen keskellä pystynyt. Keruutuotteita ei verstaaseen nykyisellään voinut tuoda. Siellä oleskelu vaati hengityssuojainta. 

Hän oli käyttänyt siellä vain verstaan päädyssä olevaa vessaa – siihen liittyvä kylpyhuonetila oli jäänyt vaiheeseen. Yrittänyt pitää sitä puhtaana kaikkialle tunkevasta puu- ja metallilastusta, öljytahroista, rättimytyistä. Pesupaikkana toimi ympäri vuoden puulämmitteinen sauna. Ja leivinuunissa lämmitettävä vesi. Tupa.

Juuri nyt hänellä oli jostakin syystä lähes raivohärkäpäinen olo ja hän avasi oven.

Hän silmäili ympärilleen. Verstaassa oli metallisorvi, höyläpenkki, sirkkeli, sikin sokin pienempiä työvälineitä, ruuveja, nauloja, ehjiä ja ruosteisia, vääntyneitä, hiekkapapereita, potkukelkka, vanha puistonpenkki ja puhelinkoppi, ikkunanpokia, hyllyjä ja kokoamattomia hyllystöjä, kumimattoja, kanistereita, pyöriä, autonrenkaita, jätesäkkejä, sähköiset hiomakone ja sähköhöylä, teollisuuskuivuri, pölynimuri, katuharjoja mutta ennen kaikkea lattiantäydeltä sälää, metallilastua, puulastua, hiekkaa, roskia.

Hän otti kuvia ja lähetti ne maan suurimmassa kaupungissa asuvalle ystävälleen, jonka älyä ja organisointikykyjä ja –taitoja ja innostavaa persoonallisuutta hän ihaili ja arvosti.

- Huvittaisko sua tulla pomottamaan minua tän siivoukseen, hän kysyi. Ruoka- ja majoituspalkalla?

- Joo, ystävä vastasi heti ja saapui seuraavana päivänä.

Kolmessa vuorokaudessa he suorittivat hurjan operaation. Kävivät vuokraamassa peräkärryn – oman Harvey oli ottanut mukaansa – ja kuljettivat kaksi kärryllistä roinaa metallinkeräykseen ja kaatopaikalle. He imuroivat tilan katosta lattiaan ja pyyhkivät sen sen jälkeen mopeilla, kävivät metallikeräyksestä saamillaan rahoilla ostamassa maalia ja pitkävartisen telan, maalasivat katon ja seinät vaaleiksi, kokosivat kokoamattomat hyllyt ja järjestivät työkalut ja ruuvit ja mutterit paikoilleen. Varastosta he löysivät tukevia raakapuulankkuja, jotka Harvey oli huvikseen sahauttanut naapurissa myrskyn kaatamista puista. Purkutiiliä heillä oli pilvin pimein. Niistä rakentui peti, joka oli noin kahden normaalin kahdenmaattavan kokoinen.

- Mahtuu kieriskelemään isompikin pari tai koko perhe, he myhäilivät ja kehittelivät lisää jykeviä kalusteita. Penkin ja työpöydän ja toisenkin pitkän pöydän. Hyllytilaa vapautui ihmeesti kun tavarat organisoituivat paikoilleen ja turhat vietiin pois. He toivat tyhjille ja pyyhityille astioita.

- Mut patjoja tohon mulla ei oo. Kun ois rahaa, teettäis jättipatjan. 

Oli tyydyttävä useampaan tavalliseen. 

Joka tapauksessa ne oli ostettava. Hänellä ei ollut rahaa. Harveylla oli aina. Sen verran. Hän soitti tälle ja pyysi lähettämään tililleen. Sellaisissa asioissa Harvey oli reilu ja suurpiirteinen eikä kysellyt syitä. Jos tarvitsi niin tarvitsi. Utelias tämä oli kyllä siitä, mitä hän ylipäänsä oli puuhaamassa heidän puuhamaassaan ja hänen piti ystävän lähdettyä mennä muutamaksi päiväksi Harveyn luokse jottei tämä olisi tullut kotiin. Olikin tavallaan ihan mukava käynti vaikka häntä polttelikin päästä takaisin verstasta järjestelemään. Mutta teki hyvää katsoa verstastilannetta hetki matkan päästä.

Harveyn piti tietysti joka välissä somepäivitellä mutta se ei haitannut häntä, koska se soi hänelle aikaa omiin päivityksiin. Hän laati majoitussivustoa. Hän ei kysellyt eikä vilkuillut mitä Harveylla oli nyt facessa (ja mesessä) meneillään vaikka hänellä oli epäilyksensä, joihin hän ei kuitenkaan ehtinyt tarkemmin paneutua. 

Hän laati airbnb-sivustolle ilmoituksen. Kuvissa valtavan sängyn ympärillä oli kolhoja mutta kiillotettuja ja puhtaaksi jynssättyjä koneita ja työvälineitä, köysiä, liinoja, traktorin koukkuja, hihnoja, tikkaita…

Häneen oli iskenyt yhtäkkiä himo saada metsän keskelle seuraa: uusia ihmisiä ja lisäksi omaa rahaa ja vapautta, mikä tarkoitti mahdollisuuksia tehdä uusia ratkaisuja. Loft oli hänen päivän sanansa.

extremely rugged, robust but sexy place 

for sleeping, loving and working

have a best holiday of your life in here!

Hän oli tuskin julkaissut ilmoituksen kun Pariisista, Barcelonasta ja Soulista tuli ensimmäiset varaukset saman viikon lopulle ja seuraavalle kahdelle viikolle.

Hitto. Hän tarvitsi jättimäisiä lakanoita! Ystävät hoi!!! hän kuulutti omalla face-sivullaan. Tietäen että Harvey ei sinne ehdi vilkaista. Ei juolahtaisi tämän väliaivoonkaan. 

Harveyn uteliaisuus oli vaivihkaa kuitenkin kasvanut ja yhtäkkiä se soitti ja sanoi tulevansa tästä kohta kotiin.

- Sä et kuule voi nyt.

- Kuin niin. Kun miulle tuli ikävä!

- Ai ihan just nyt? Ikävöi kuule siellä nyt itseäsi! Tänne ei mahdu, ei sovi nyt.

- Mitä sulla on meneillään?

- Jakamistaloutta mietin. Vakavasti. Pitää saada keskittyä. Yritä nyt vain viihtyä sillä koneellasi. Mulla kiire nyt. Moikka!

Tunnin päästä Harvey soitti uudestaan.

- Hi! hän vastasi. Are you interested in our Robusti?

- Yes, Harvey sanoi. - I am.