Avaimet hukassa, kädessä ja symbolina

Vähän on heppoisen näköinen lukko vaikka siinä
security lukeekin.

Saa nähdä, miten naapurimaan vaaleissa käy? Antavatko tulokset avaimia myös Suomen poliittisen tilanteen tai tulevaisuuden ymmärrykseen vai ainoastaan uusia avaimia poliittiseen manipulaatioon.

Avaimien kanssa ei ole leikkimistä. Ne, joilla roikkui lapsena avain renksussa kaulassa, olivat isoja ja luottamuksen arvoisia. Avain avasi pääsyn paikkoihin. Kodin lisäksi kellariin ja vintille, joihin ei olisi saanut omin luvin mennä. Kerran kokeilin omaani salaa yhteen naapurin oveen ja yhtäkkiä olin vieraassa eteisessä. Säikähdin ja onneksi ehdin vetäytyä ennen kuin kukaan ehti kimppuuni. Eihän sellaisen pitänyt olla mahdollista. 

Sesamin siementen kypsyessä niiden kota napsahtaa auki. Joku kypsymisilmiö siinä oli tapahtunut. Sesam aukeni. Uudet tuoksut, vieraat näkymät. Outous.

Unissa joku pitkä ja pelottava ajoi minua toistuvasti takaa. Ehdin kotiovelle mutta vapisevat sormeni haparoivat avaimen kanssa liian kauan. Heräsin aina totaaliseen kauhuun kun SE ojensi pitkiä käsiään tarttuakseen minuun.

Yhtenä päivänä paljon myöhemmin löin auton oven kiinni. Ja tajusin että vauvani oli lukkojen takana. Taajamien ulkopuolella olevalta bensa-asemalta en tavoittanut lukkoseppää. Kännykkä oli autossa. Bensa-aseman puhelimella soitin poliisille, joka kehotti rikkomaan ikkunan. Sitten pihaan ajoi pyörällä vaappuen mies, jolle hätäpäissäni solkkasin jotakin. Hän veti taskustaan valtavan avainnipun ja avasi autoni ovet kolmannella avaimella.

- Ettehän vain aja sitten humalassa kun on tuo lapsikin kyydissä, mies sanoi kun kiittelin.

Taannoin koiralenkillä kotia kohti kävellessäni rupesin haparoimaan taskuista avainta. Se oli tallessa. Kotiovella yritin ottaa sen esiin. Se ei ollut enää taskussa. Palasin paikkaan jossa olin varmistanut sen olemassaoloa. Se oli maassa. Siellä.

Tänään yksiöstä lähti vuokralainen. Menin hakemaan häneltä avainta. Lähtiessäni tyhjensin autosta turhat romppeet kerrostalon yleiseen kellaritilaan, jotta vuokralaisen laukut mahtuisivat autoon. Olin luvannut heittää hänet asemalle. Palatessani etsin taskuistani kotiavainta. Ei sitä ollut missään. Se oli talon ulkoven lukossa.

Ehkä olisi syytä ottaa lapsuuden avainrenksu käyttöön. Jos minulla olisi kumppani, pyytäisin häneltä syntymäpäivälahjaksi tyylikkään avainnauhan. Niitä on olemassa hienoja. Huomasin juuri. Muitakin kuin kanttinauhoja firmojen logoilla. 

Kerran sain työkaverilta lainaksi metallinpaljastimen jonka kanssa etsin avaintani suolammen ympäriltä, jonne mielestäni olin sen hukannut. Löysin toisten avaimia. Jännä vehje. Omaani en löytänyt. Sen hain paljon myöhemmin poliisilaitoksen löytötavaratoimistosta. 

Avain on yksi yleisimpiä symboleja. 

Avaimella voi avata reitin johonkin uuteen mutta myös sulkea sen. On ihmisiä jotka pysyvät lukkojen takana.

Pietari sai Raamatun kertomuksessa muistaakseni haltuunsa avaimet taivasten valtakuntaan. Itse haluaisin vaatimattomammin avata ovet jonkinlaiselle armottomalle itsensäilmaisemisen rohkeudelle (julmuutta toisia kohtaan en armottomuudella tarkoita, vaan jonkinlaista uskaltavaa rehellisyyttä).

Junichiro Tanizakin Avain-romaanissa aviopari lukee näennäisesti salaa toistensa päiväkirjoja ja jättää näennäisesti vahingossa päiväkirjojensa avaimet esille ja toistensa salatut jutut toistensa nähtäviksi. Nykyään ei päiväkirjoja juuri kirjoiteta. Eikä kirjeitä. Nykyään voi pitää julkipäiväkirjaa täällä näin tai fb:ssa tai muussa somessa. Taidan itse jotakin sensuuntaista harrastaa. Minkälainen on nykyajan kirjesalaisuus? Sellainenko että voi sulkea jonkun fb-sivujensa ulkopuolelle? Esimerkiksi? Tai pitää käyttäjätilinsä yksityisenä? Mikä on varmaan ihan fiksua monelta. Pitää tilinsä alunperin somesalaisena. Valita kaverinsa. Motiivit ja tarkoituksenmukaisuudet riippuvat ihmisestä ja tilanteesta.

Kirjallisuudentutkijain seura julkaisee lehteä nimeltä Avain ja musiikissa on nuottiavain. Maailma on täynnä avaimia, joita ei koskaan saa käsiinsä tai ei osaa käyttää. Oman kodin avaimet ovat varmaan pian ihon alla ja osana sähköisiä lukitusjärjestelmiä joidenkin robottien hallussa. Sitten voit vahingossa joutua jonkun järjestelmän sisään vangiksi. Lopullisesti. 

Vanhanaikaisia metalliavaimia ei tarvitse kääriä folioon tai laittaa jääkaappiin. Ja Suomen luonto ei toistaiseksi ole mikään reservaatti johon päästäkseen tarvitsisi avaimet. 

Mesisienikimppu tai oikeastaan vain hyyfien kasvattamia itiöemiä.
Vai avainnippu johonkin rihmastoon?