Harvey palaa maisemiin

Nic ja Claire purjehdusta odottaessaan.

Harvey oli kuullut naapurista kumppaninsa kotaretkestä jonkun eteläeurooppalaisen miehen seurassa.

Nyt se ilmestyi yllättäen kotiin ja toi tullessaan autollisen ruokaa ja juomisia.

- Meinaatko leiriytyä? hän kysyi Harveylta kun tämä halasi häntä.

- No en mutta jos lisää vieraita tulee niin…

- He maksavat majoittumisesta, ei varsinaisesti ruuasta. Olen ilmoituksessa luvannut majoituksen ja ensimmäisen ilta- tai aamupalan tuloajankohdasta riippuen.

- No eihän vieraita tyhjin suin pidetä. Sehän vasta ois noloa. Antaa niiden katsoa suu auki kun itse syöt.

- No eihän ne nyt vieressä seiso ja katso. Sä sotket tutut ja vierasvieraat. Mä olen ajatellut tehdä itselleni pientä tiliä näillä airbnb-vierailla, ei tää kannata jos rupeen pitämään kestejä. Läsnäolo tai avuliaisuus on eri juttu.

- Sie siis jaat vain jotain myötätuntoista hyväksyvää läsnäoloa?

- No nii-in.

- No hyvä että ne seuraavat tulijat ovat perhe. Sitä paitsi toin mie muutakin kuin ruokaa.

Hän seurasi Harveya ulos kun tämä meni laskemaan auton peräkärrystä päältäajettavaa ruohonleikkuria.

- Mistä sä ton? Mistä sulla on kaikkeen tällaseen rahaa?

- Kaverin käytetty. Ja onhan miulla kaikenlaisia hommia tuolla.

- Ai missä.

- No missä milloinkin.

Hän pyysi että Harvey näyttäisi hänelle miten leikkuri toimi jos sellainen kerran nyt oli. Heillä oli melko laaja pihamaa, jota hän oli ajellut työnnettävällä leikkurilla. Hänestä oli mukavaa, että oli tilaa, itselle ja vieraillekin. Vaikka pelata sulkapalloa tai mölkkyä, jumpata, joogata, lennättää vaikka leijaa, tehdä mitä vain. Oleskella. Levittäytyä.

- Miksi, Harvey kysyi.

- Miten niin miksi?

- Haluat sie ajella sillä?

- Miten niin ajella? Tai… siis ruohoa, juu.

Harvey oli irrottanut leikkurista leikkuriosan. 

- Päästä hanhet ja lampaat hoitamaan ruohonleikkuu jos se rassaa sinua, se sanoi.

- Hanhet hyökkää vieraiden kimppuun. Ja lampaat karkaa naapuriin.

- Onko siusta tullut vähän negatiivinen martta?

Airbnb-perhe tuli Bretagnesta. Perheen lapset, Nic ja Claire, olivat riemuissaan kun pääsivät ajelemaan Harveyn leikkurittomalla ruohonleikkurilla. Harvey raivasi näille raivaussahalla reitin pienen farmin ympäri. Claire innostui ajamisesta niin että täräytti laitteella saunan nurkkaan, jolloin sen suojakuoresta irtosi iso muovikimpale.

- Terrible! nyt tuli kalliiksi, Francoise, perheen äiti kiljaisi.

- Äh. Mitäs tuosta, käyttöön nämä laitteet on tehty, Harvey vastasi ja rupesi grillaamaan tuomiaan juureksia ja lihoja koko porukalle ja poksautti auki kuohuviinipullon saadakseen Francoisen taas iloiseksi.

Illalla nousi ukkosmyrsky. He istuivat lasikuistilla ranskalaisperheen kanssa syömässä ja seurasivat samalla vähän jännittyneinä ukkosrintaman etenemistä ikkunoiden takana.

Jyrähti, ja salama halkaisi muutaman kymmenen metrin päässä heistä, heidän silmiensä edessä,vanhan ja ison koivun. Koko rakennus tärähti ja ikkunat helisivät.

Muut pelästyivät. Harvey hihkaisi:

- Bon dieu de merde! Tuollaisen voiman kun saisi käyttöönsä! Harveyn sosiaalisuuteen kuului se, että hän oli nopea omaksumaan vieraiden kielten avainsanat.

Hän loi katseensa johonkin ylös, ajatteli Airbnb-palautteita ja päätti pyytää Francoiselta, etteivät vieraat mainitsisi mahdollisessa palautteessaan tarjoiluista mitään. 

Seuraavana aamuna hänen noustessaan ylös pienessä krapulassa Harvey oli ranskalaisisä Patricen kanssa rannassa. Harvey oli hitsannut ja liimannut vanhan soutuveneen pohjaan tekemänsä telineen ja pystyttänyt siihen jonkinlaiset tangot ja oli parhaillaan kiinnittämässä kankaita tankojen väliin. Kankaat näyttivät tutuilta. Ne olivat heidän entisiksi muuttuneita lakanoitaan. Nic ja Claire hyppivät vedessä ja pärskyttivät vettä toistensa päälle.

- Ollaan tässä lähdössä purjehtimaan, Harvey sanoi.

- Lähdetään tekemään koelenkki ensin keskenämme, hän sanoi Harveylle.

- No mikäs siinä. Käväistään tuossa naapurissa.

Patrice virnisteli rannalla kun he lähtivät.

- Törsäsit sitten parhaat lakanat ja pilasit veneen pohjan hän sanoi soutaessaan kun Harvey ’purjehti’. - Aika kiikkerä tää purjevene ilman köliä. Hän yritti painollaan pitää sitä suorassa.

- Älä nyt! Oisit kerrankin myönteinen martta, Harvey vastasi. 

Naapuri tuli rantaan vastaan. Eteläsavolaiset miehet eivät puhkea kovin herkästi nauramaan.

- Jaahas. Uot sitten tuommoisen… Naapurin isäntä sai verkalleen sanottua.

Heidän päästyään takaisin omaan rantaan hän nousi veneestä ja Nic ja Claire hyppäsivät hänen tilalleen isänsä kanssa Harveyn seuraksi.

- Onko tässä kysymys jostakin suomalaisesta kisasta? Patrice kysyi Harveylta ranskanpainotteisella englannilla. - Kuten se jalkapallo mikä pelataan upottavassa maassa?

Hän käänsi selkänsä ja häipyi äkkiä rannasta. Harveylla oli herkät kohtansa.

Harvey purjehti, Patrice souti peräpaikalla, Nic ja Claire istuivat tyytyväisinä kokassa. Tuuli oli kevyt, vesi lämmintä ja lapsilla pelastusliivit. Hän kiinnitti veneen perään ison ilmapatjan.

Sen jälkeen hän ehdotti Francoiselle kahdenvälistä kaupunkiretkeä  taidemuseottomaan maakunnan pääkaupunkiin, jossa firma nimeltä Delete Finland Oy oli parhaillaan purkamassa pois kaupungin näkyvintä maamerkkiä. 

- Käydään vaikka satamassa kahvilla, hän ehdotti.
- Purjehtivatko he sinne? Claire kysyi.