Saunavieras

Kuistilla tarkeni vielä lukea näinkin keveässä asussa.
Vuoroin kirjaa. vuoroin uutisia kännykästä.

Hän lämmitti itselleen saunaa. Hän oli tullut mökille, käynyt poimimassa sieniä, kypsentänyt niitä pannulla sen verran että ne peittyivät omaan nesteeseensä ja pakastanut ne.

Saunan lämmetessä hän oli istunut sen kuistilla. Ilta-aurinko osui siihen ja lämmitti niin että hänellä oli vain pyyhe osin ympärillään, vaikka virallinen kesä oli jo ohi.

Hän tutki kännykästään uutisia. Pohjois-Carolinaa moukaroi Florence-niminen hurrikaani. Viikko sitten Japanissa riehui Jebi-taifuuni, joka paiskasi rahtilaivan päin siltaa ja kaatoi kuorma-auton päin sillan kaidetta. Filippiineille on iskemässä supertaifuuni Mangkhut, ehkä tuhoavin kaikista noista. Suomeenkin saattaa yltää ja sotkea pakan ensi viikolla trooppinen Helene-myrsky.

Heidän rannassaan vesi oli helteisen kuuman kesän jäljiltä hyvin matalalla. Useimmiten vesi ulottui penkkaan tai lähes siihen, nyt rantaan oli muodostunut rantaraitti, jota pitkin saattoi suorittaa vaikka iltapromenaadeja. 

Nyt hän istui jo saunan lauteella. Hän oli viihtynyt valtaosan kesästään mökillä. Välillä paikalla oli lyhyitä aikoja viettänyt läheisiä, välillä käynyt vieraita, mutta enimmäkseen hän oli ollut siellä yksin.

Joku koputti saunan oveen.

Hän oli saunan lauteella alasti. Hän ihmetteli että ei pelästynyt koputusta, mutta ei myöskään oikein osannut sanoa ’sisään’. Hänellä ei ollut saunassa edes pyyhettä. Saunan ovi johti suoraan ulos. Tai sisään.

Joku koputti oveen ja astui sisään. Mies. Ihan vieras. Ei nuori mutta nuorempi kuin hän.

- Minä tulin… katsomaan kun tuolla mökissä ei ollut ketään ja näin että täältä nousi savua, mies sanoi ja seisoi siinä hänen alapuolellaan. Hän istui kuumassa päätyseinää vasten, jalat suorina lauteella.

- Aha. Hän nosti jalan toisen päälle ja asetti kädet puuskaan niin että ne olivat osin rintojen suojana.

Kattoja oli niin monenlaisia, enemmän ja vähemmän
sateen- ja myrskynkestäviä.

 - Hyvät löylyt teillä. Tai sinulla. Miten haluat.

- Ihan sama.

- Hieno paikka.

- Niin on. 

- Oli kuuma kesä. Vaikka täällä on vielä kuumempi.

- Niinpä.

Kiertelin tuolla kun etsin isäntää… tai siis emäntää… katsomassa vähän kattoja.

- Onko se harrastus?

- Ammatti pikemminkin.

- Aha.

- Katto on aika tärkeä elementti.

- ...

- Aika huonossa kunnossa katto. Tai katot. Pihapiirissä. Täällä. Kun ajattelee. Saattaa niitä sateitakin tulla.

- Ja myrskyjä yhä enemmän, hän lisäsi ja nousi. - Väistätkö vähän. Minun pitää päästä järveen.

- Toki, anteeksi. Mies otti askeleen taaksepäin kun hän sivuutti tämän, meni ulos ja sulki oven perässään niin että mies jäi vaatteissaan saunaan. Vesi järvessä oli jo aika viileää, mutta hän viihtyi siinä kuitenkin useamman minuutin.

Palattuaan polkua saunalle, ilman pyyhettä, mies oli siirtynyt ulkopuolelle.

- Niin noista katoista.

Mies katseli ylöspäin kuin taivas olisi katto: - Eikö olisi hyvä harkita uusimista.

- Minulla ei ole rahaa.

- No mutta kyllä ne kannattaisi uusia ennen kuin vuotavat.

- Vuotavat jo. Eikä se ole mikään kannattavuuskysymys. En voi kannattaa tässä kuin itseäni. Ja nyt mulle tuli vähän vilu. Mä menen nyt takas lämmittelemään. 

Hän mietti saunassa, että joskus tuntui siltä ettei jaksaisi nousta ylös kantamaan itseään vaikka ei hän mitenkään erityisen huonossa kunnossa fyysisesti ollut ja monet asiat kiinnostivat. Ja raivostuttivat tai huvittivat. Metsässä hänestä tuntui hyvältä istahtaa jäkälien keskelle ja ajatella jäävänsä siihen. Maatuvansa. Laahattuaan sieltä itsensä takaisin omaan mökkirantaan, riisuuduttuaan, käytyään vedessä, istuuduttuaan uinnin päälle auringossa, alastomana, hän koki joskus olevansa uusioneitsyt. Varsinainen neitsyt oli sellainen, jota jänskätti saamansa huomio koska tiesi saavansa sitä. Uusioneitsyt oli sellainen, joka saattoi täysin viattomana kelliä tai kulkea alasti pitkin rantaa tai vaikka maantietä, koska tiesi että mitään huomiota ei ole eikä tule. Kuin olisi jotenkin koskematon. Näkymätön. Hajuton. Kuulumaton. Koskematon.

Hän muisti keveyden joka joskus oli tullut siitä huomiosta, jonka oli saanut taholta, jolta huomiota oli hakenut. Sellaista ei enää ollut. 

- Katonkattoja, hän sanoi kun astui saunasta ulos. Hän sai vuorostaan katsoa tätä ylöspäin. Mies oli kiivennyt saunan katolle. Istui siellä jalkojaan riiputtaen tuijottamassa järvelle. 

- Aika tyyntä nyt. 

- Täällä onneks joo. Mut hei. Näytänkö mä susta lainkaan naiselta? Tai no. Ei kai sillä ole niin väliä.