Harveyttoman joulun joulusatu

Herätessään hän muisti juuri astuneensa ulos joulukalenteriluukusta suoraan mukulakivetylle kadulle, jossa jokainen kivi oli avattava luukku. Niitä riitti ilman hänen kalenteripanostaan, joka oli katkennut alkuunsa kuin kananlento.

Jouluinen jatko viime kesän ja syksyn Harvey-stooreille.

Piano-elokuvan Harvey Keitelissä häntä oli siis vetänyt puoleensa vähän jyrmyn ja sisäänpäinkääntyneen miehen olemus, joka ei huomannut muita kuin sen yhden, jota esitti Holly Hunter. Mutta vähitellen kävi ilmi, että tämä Harvey nautti laajemmassa käytössä olemisesta.

Kaikki alkoi siitä, kun Harvey oli – harvinaista kyllä – ollut hoitamassa joulun alla heidän kauppa-asioitaan, ja huomannut muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevan marketin kassalla heidän kylällään asuvaan iäkkään leskirouvan. Rouvan liikuntakyky  oli aika rajoitettu ja normaalisti ruuan hänelle toimitti kotiapu. Mutta joulun kunniaksi rouva oli päättänyt saada joltain muulta kuin teolliselta maistuvaa ruokaa. Hän oli liikkeellä rollaattorinsa kanssa ja yritti maksettuaan haparoida taksinumeroa kännykällään hieman huonolla menestyksellä.

Harvey auttoi rouvaa ostosten pakkaamisessa, talutti tämän ostoksineen autoonsa ja vei kotiin. Kotimatkalla rouva jutteli niitä näitä ja kommentoi auton ikkunasta näkemiään mäkeälaskevia lapsia, että olisipa se aika hupi vielä tässä elämässä kokea tuokin…

Majanrakennukseen Harvey ei vielä ehtinyt.

Seuraavana aamuna Harvey tökkäsi häntä kylkeen sanoen, että lähdetäänpä vähän ulkoilemaan. Hänellä ei ollut sitä vastaan mitään. He menivät metsikköön hakemaan pienehkön kuusen, Harvey tunki sen autoon ja he ajelivat erään talon pihaan. Oven aukaiseva vanha nainen vaikutti riemastuneelta ja veti heidät sisään. Siellä Harvey sanoi naiselle, että laitetaanpa nyt Kaisa lämpimästi päälle ja lähdetään retkelle. Harvey taikoi kainalostaan toppahaalarit, ja auttoi ne Kaisan päälle. Kaisa hihitti eikä pannut vastaan.

- En mie kyllä ole Kaisa, nainen sanoi.

- Anteeksi. Minulla on alkanut muisti rapistumaan, Harvey sanoi.

- Ei haittaa. Sovitaan nyt sitten että olen Kaisa.

He ajoivat kolmisin lähistöllä sijaitsevalle laskettelurinteelle, jossa Harvey istutti rouvan isoon pulkkaan ja lähti vetämään tätä ylös. 

Hänellä oli oma pulkka. Hän veti puhdasta talvi-ilmaa sisäänsä keuhkojensa täydeltä ja tunsi joulun läheisyyden.

- Laskiaiseksi raivataan ja tampataan eläkeläisten pulkkamäki omalle kylälle, Harvey lupasi, kun he läähättäen olivat päässeet mäen päälle. Harvey asettautui itse Kaisan kanssa samaan pulkkaan ja auttoi tämän syliinsä niin että mahdolliset tömssyt eivät vaarantaisi tämän hauraita jäseniä. Kaisa kiljui koko vanhan sydämensä pohjasta heidän huristaessaan alas.

Tuon päivän jälkeen sana levisi nopeasti.

Jo seuraavana päivänä Harvey kävi viemässä Kaisan lähinaapurin matot ulos lumeen raikastumaan, tamppasi, harjasi ja ripusti ne telineelle tuulettumaan ja lupasi käydä myöhemmin kantamassa ne sisään.

Ja sitä seuraavana päivänä, jouluaaton aattona, kolmas naapuri soitti ja kertoi Harveylle pahasti sairastuneesta sisarestaan, joka kolmensadan kilometrin päässä Helsingissä vietti jouluaan yksin. Ei ollut rahaa taksi- ja junamatkaan. 

- Mikäs tässä, voinhan mie lähteä huomisaamuna ajelemaan Harvey vastasi.

- Lähe mukaan, Harvey sanoi hänelle, kun huomasi hänen kohottavan kulmiaan.

- En taida.

Hän jäi viettämään joulua heidän mökkiinsä itsekseen. Ei kertonut sitä pääkaupungista soitteleville sukulaisille. Harveykin soitti. Sanoi ettei raaski sisaria heti erottaa, että jää yöksi ja tuo naapurin seuraavana iltana takaisin kotiinsa. Hän ajatteli, että oikeastaan… Oli yksinäisyyttä ja yksinäisyyttä ja hänelle tällainen yksinäisyys sopi tähän tilanteeseen mainiosti. Hän ahmi Yanagiharan Pientä elämää ja lisäsi puita uuniin, sulki välillä silmänsä ja kuunteli sohvalla uunin kyljessä youtubesta Arvo Pärtiä.

Yhdentoista maissa iltayöstä joku koputti heidän oveensa. Hän oli lukiessaan juonut pari lasia punkkua eikä jaksanut siitä hätkähtää. - Sisään vain sieltä, hän huusi.

- Iltaa. Onkos täällä kilttiä väkeä? sisäänastuva kysyi hymyilevällä äänellä. Se oli pukeutunut vanhaan harmaaseen sisäturkkiin. Sillä oli iso parta ja päässä punainen suippolakki.

- Onkos Harvey jo nukahtanut? se kysyi.

- Ei ole paikalla, hän vastasi.

- Vai niin. Just. Joopajoo. Toivottavasti en häiritse. Tulin vain kieroksen päätteeksi toivottelemaan...

- Et sinä minua mitenkään häiritse, hän sanoi. Istu alas. Haluatko kahvia tai teetä tai glögiä tai viiniä?

- Kiitos. Glögi passaa oikein hyvin.

Hän nousi lämmittämään glögiä. Lurautti sekaan pullosta lisää lämmikettä. Vei pukille ja istui sohvalle tämän viereen. Pukilla oli miellyttävä ääni. Hän ei tuntenut sitä. He istuivat hiljaa ja tuijottelivat pöydällä palavia kynttilöitä. Sitten hän nousi, haki hyllystä Hanhiemon satuaarteen, ojensi sen pukille ja sanoi:

- Lukisitko minulle vähän? 

- Toki.

Hän kävi pitkäkseen ja asetteli päänsä pukin syliin.

Jossain vaiheessa hän mutisi pukille, kun tämä oli siirtänyt kättään, että sorry, kun minä en oikeastaan ole polyamorisesti suuntautunut.

- Okei, ei siinä sitten mikään, pukki sanoi, jatkoi lukemista ja rapsutti mukavasti hänen päätään.

Tapaninpäivänä Harvey sitten ajeli kotiinpäin Driving home for Christmas -tyylillä. Sen mielestä heiltä ei puuttunut mitään. Kun sitä odotti lämmin talo ja sauna, pata uunissa ja lumityöt tehtynä. 

Uuden vuoden jälkeen Harvey rupesi järjestämään muutamalle ajokortittomalle naapurille kimppakyytiä, jotka lankesivat vähitellen hänen niskoilleen, kun Harveyta pyydettiin lähitaajaman urheilukentän kunnossapitotalkoisiin ja talkoiden päälle pidetyssä kokoontumisessa kunnossapitovastaavaksi ja saman tien järjestämään talvivirkistyspäiviä vähävaraisille ja iäkkäille kuntalaisille. 

Harveysta rupesi sitten leviämään juttuja somessa, mutta itse se ei niitä kerinnyt havainnoimaan. Hän huomasi, mutta ei puuttunut niihin. Jonkun naisen feedistä hän luki kysymyksen, että mitäköhän kaikkia palveluita se Harvey tarjoaa. Se sai paljon nauruhymiöitä ja useita sydämiä. Hänen sydämensä löi silloin muutaman lisälyönnin ja hän sulki koneen. Hän tarkasteli mielessään omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan ja ajatteli harmistuneesti, että se oli jotenkin juntturoitunut joustamattomaksi. 

Hän nousi sohvalta ja rupesi venyttelemään. Perusteellisesti. Hänelle ei koskaan selvinnyt, kuka hänen luonaan oli jouluna käynyt.

Kädenjälki