Zombeja siihen sporaan hei!
 |
| Tällä leffateatterilla todennäköisesti on menneisyys. Mikkeliin tulevalla ratikalla ei sitä ole. |
Mä en enää suostu sellaiseen. Tai en halua kuulla, kuunnella sellaista. Hyväksyn kiireen jos olet kuvanveistäjä ja patsaan paljastustilaisuus on viikon päästä. Hyväksyn kiireen, jos vanhemmallasi on huomenna 90-vuotissyntymäpäivä tai jos lapsivesi tuli.
Mutta siis keskellä tavallista marras- tai joulukuista kaamospäivää tai -iltaa. On tosi ikävä kuulla kerrasta toiseen sama virsi, että meillä ollut niin hirveästi ohjelmaa ja tekemistä, että olen ihan poikki. Itse haalituista tekemisistä! Jotka siis menevät kaiken edelle. Tai ystävyyksien edelle nyt ensimmäiseksi.
Mikä tässä elämässä on tärkeää? Minulle ympäristöarvot. Ja ihmisenä kasvamiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät arvot. Onko muita? En muista. Keksikää te.
Kiireetöntä kanssakäymistä harrastin tänään käymällä ystävän kanssa Naisvuoren uimahallissa, jossa lähes hukuttiin molemmat nauruun. Yrittäkää itse: uida ja nauraa. Siinä joutuu liikuttamaan kovasti kaikkia raajoja.
Lähiympäristössäni olevaa luontoa käyn koiran kanssa arvostamassa - katselemassa, tunnustelemassa ja haistelemassa päivittäin.
Ympäristöä arvostava kotikaupunkini sen sijaan voitti tänään arvonnassa HKL:n vanhan raitiovaunun. Se tulee töröttämään jo valmiiksi rakenteiltaan kohtalaisen sekalaiseen puistoon. Sen käyttötarkoitusta mietitään vielä, se kun ei tule mistään eikä mene mihinkään. Tunnukseksi voisi tulla: "nouset kyytiin kerran oot kyydissä aina/ aina aina" ja sen sisään ikuiselle matkalle voisi noutaa Visulahden vahakabinetin zombijulkkiksia.
Tämä on vakava käyttöehdotus. Tällaisia vetovoimatekijöitä täällä - maakunnan pääkaupungissa.
Ei mut hei! Nyt vasta tajusin tuon tulevan sporan syvemmän tarkoituksen: paikalleenpysähtyneisyys. Kiireettömyys! - Sehän sentään jotain!
Taidan lähiaikoina lähteä käymään Hgin Korjaamolle Ratikkamuseoon. Jos joku kulkuneuvo sinne vielä vie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti