Pakokalenteri 4/12

Luukut auki mutta mille?

Mä oon aika lapsellinen tyyppi. Joka alkutalvi... Mutta ihana tuoksu tuolla!

Eilisestä kiiretuomiosta vielä.

Kiire ja tekeminen, toiminta ovat eri asioita. On minunkin tuttuihini ja ystäviini ja läheisiini kuulunut monia actionpersoonia. Puuhapetejä ja -peppejä. Ja sitten niiden vastakohtia. Nuorena minulla oli Maunulassa hyvä ystävä, jonka kotona kävin mielelläni. Itse ystävä kuului puuhakansaan. Isoveljensä Pekka ei.

Pekka saattoi parivuotiaana istua aloillaan ja tuijottaa tunnin ikkunan takana olevaa puuta. Jos siltä kysyi että mitä mies, se vastasi että 'mietin', ystäväni isä kertoi hymyillen.

Vanhemmat rakastivat molempia; se näkyi koko perheestä. Sen vuoksi heillä oli niin mukava käydä. Minä olin rakastunut heidän perheeseensä.

Ollaan erilaisia. Toinen voi huonosti jos ei jatkuvasti pääse puuhaamaan jotakin. Se voi viedä ihmisen jopa ennenaikaiseen hautaan jos on tottunut tekemään ja organisoimaan ja sen esteeksi tulee esim. joku sairaus. Toinen voi huonosti ja voi joutua ennenaikaiseen hautaan, jos häneltä edellytetään jatkuvaa osallistumista muiden puuhiin. Kuulun itse enemmän jälkimmäisiin, mikä ei estä kaipaamasta yhteyttä toisiin, seuraakin, ja läheisyyttä, ja arjen jakamista.

On eri asia olla persoonallisuudeltaan puuhakas kuin ilmaista sanoin jatkuvaa kiirettä ja siitä johtuvaa väsymystä. Jos 'kiireeseen' tai suorituspaineeseen ei ole erityistä syytä, huomista tenttiä tms.

Ainoa todella tärkeä kaikkia koskeva kiire koskee tällä hetkellä ihmiskunnan aiheuttamaa tilannetta maailmassamme, sen ekosysteemeille ja koko biosfäärille. Sydän syrjälläni luin Brasilian uuden presidentin, Bolsonaron ilmoituksesta, ettei Brasilia aiokaan isännöidä ensi vuoden ilmastokokousta. Ja eilen sydän syrjälläni kuuntelin myös meneillään olevan Ilmastokokouksen isäntämaan Puolan linjauksia.

Jos koulut ovat segregoitumassa, eriytymässä hyviin ja huonoihin, täällä meidän demokratiassamme, niin mitä segregoituminen, vallan ja varallisuuden keskittyminen ja blokkiutuminen merkitsee maailman mittakaavassa? Mitä tilaa se jättää todellisille ekoteoille? Tarpeeksi huono-osainen ei jaksa ilmaston tai ympäristön tilasta välittää, mutta ei myöskään 'liian' hyväosainen tai omaa napaansa tuijottava. Mitä tiukemmin lyödään luukut kiinni, sitä tiukemmin nähdään vain oma etu.

Suomalaisten 1920-luvun Tulenkantajien tunnuslause oli 'Ikkunat auki Eurooppaan'. Se on nyt kovin vanhentunut iskulause. Luukut ja silmät auki luonnon tilaan, tilanteeseen! Olemme osa sitä vaikkei uskoisi.