Liian aikainen lähtöahdistus: kaksi päivää ristissä

Oho. Oli jäänyt kesäreissublogi julkaisematta. Juhannuksen alla Frankfurt an der Oderissa ja Slubicessa kirjoittelemassa. Tukikohtana Särön residenssi. 

Laitoin tänään seuraavalle yhden yön majoittajalleni viestin: Muistathan että olen huomenna tulossa. Rupesin varmistamaan, että olin itse varannut oikean päivän. Ja pelästyin. Väärä oli. Ei ollutkaan huominen. Olin lähdössä liian ajoissa. Junalipunkin olin hakenut liian aikaiselle päivälle (saisikohan sen vaihdettua?). Ja kämpänkin siivosin liian aikaisin. Pitää loppuaika tepsutella siististi ja ulkoilla. Onhan täällä puistoja, metsiä, kuppiloita.

Kävin 'hyvästelemässä'

Slubicen kaupungin. Tarkoitus oli

pyöräillä suoraan ruokakauppaan. Piotr i Pawel on hyvä. Suosittelen jos käytte täällä. On kyllä vähän outoa, että Puolassa toimii täysin yleisesti kahden valuutan markkinat. Kortilla tai käteisellä - saat joka kerran valita valuutan. Zloteilla maksaminen tulee hiukan halvemmaksi.

Markkinoilta ja hallista (jotka ovat täällä auki myöhempään kuin kaupat!) kävin sitten myöhemmin hakemassa vielä kurkkuja ja parsanipun ja marjoja ja pari kananmunaa. Apteekista yritin hakea kotimaassa reseptivapaata lääkettä (halvemmalla), mutta täällä sitä oli vain reseptillä ja lääkäriin kehotettiin menemään. En mennyt. Yhden hulppean plastiikkakirurgiaklinikan ohi pyöräilin. 

Lisää kuvateksti

Suorimman reitin valinta ei minulta onnistu - sivuille lähtevät polut ja tiet vievät mukanaan. Havaitsin taas ajelevani pitkin Puolan puoleista rantaa kulkevaa tulvavallia, jonka päällä pyörätietä jatkui ainakin muutama kilometri. Toisella puolella vallia kulki vilkkaasti liikennöity tie ja sen takana kiinnostavan rehevää metsää. Ja pääsin tien yli sinne.

Ei ollut ihan virallinen ulkoilupolku kyseessä. Nokkoset läiskivät ja pistelivät sääriä ajaessa. Ja lievästi kummalliselta tuntui, että sillalla yritetään tehdä sillasta nuotiota. Jatkoin siltojen yli aika pitkälle, kun mielestäni polku siellä sitten kaartoi mukavasti takaisin Slubicen keskustan suuntaan. Joutsenet olivat kuitenkin asettuneet kodiksi tasan keskelle polkua ja oli kyllä pyörän kanssa turhan  hankalasti kierrettävä kohta siinä.

Samaa tietä palasin ja ajoin keskustaan, vähän uudesta kulmasta. Osuin Frankfurtin aukiolle (kaksoiskaupunkiteemajuttuja) ja törmäsin Wikipediapatsaaseen.

Penkillä istui opiskelijaikäinen poika kännykkä kädessä hakemassa  juuri varmaan jotakin wikipediasta. Hän hymyili vinosti, kun ihmettelin monumenttia. Tuli jännä tunne. Vähän kuin että joku suorittaisi työn aktiivihakua Sipilälle ja Sipilän patsas tuijottaisi häntä siinä vieressä.

Ffankfurtin kirjastossa on lukuparveke.
Vastapäätä Raatihuone ja taidemuseo.

Wikipediapuiston jälkeen eteeni ilmestyi entinen leffateatteri. Jäin pohtimaan sen No Past. Vai oliko se viimeisen näytetyn elokuvan nimi? Mietin omaa hukassa olevaa menneisyyttä ja muistissa olevaa mennyttä ja sitä mikä ei mene.

Eilisen jälkeen elin ihan uutta päivää kun ei tarvinnutkaan vielä lähteä. Sain kuin sainkin lipun vaihdettua vaikka Frankfurtin majoittajani muuta epäili. Kiittelin kovasti lipunmyyjää, vaikkei vaihto ehkä hänen ansiotaan ollut, mutta oli hän kiitoksista mielissään. Kysyi vain, että onko lähtö varmasti huomenna. Lupasin etten seuraavina päivinä enää tule lippua vaihtamaan.

Ehdin käydä vielä tänään mm. lempikirjastossani Frankfurt Oderin keskustassa. Se vasta on ihana paikka. Olen sen varmasti monest jo todennut. Ostin sieltä toisen ja kolmannen 50 centin kirjan jatkaakseni vähän saksan mieleenpalauttamista kotona. Kolmas kirja oli Frank Goosenin Sommerfest, joka takakannen mukaan käsittelee lähtemisen ja jäämisen teemaa. Minulla on nyt sekä lähtevä että jäävä olo. Vähän kuin tuolla joen vallilla pyöräillessä on yhtaikaa myötä- ja vastatuuli. Myötävastainen ja vastamyötäinen. Liittyy varmaan jotenkin joen päävirran ja akanvirtojen ja pyörteiden aiheuttamiin ilmavirtauksiin.

Kirjastosta kun irtosin niin tulin muistaneeksi, että minulla oli Instassa joku seuraaja Slubicesta, jonka kuvissa oli galleria. Onneksi kirjastossa kännykkä toimi kun olin saanut wifi-koodin. Galleria olikin ihan tuossa sillan toisella puolella. Eli Puolaan taas. Rajanylitys ei maksa mitään.

Frankfurtin ja Lubicen välisen sillan yli ajaessani pysähdyin taas katsomaan jokea ja hiekkasärkkiä. Kunpa pitäisivät niistä parempaa huolta. Kotona vein pyörän lopullisesti kellariin. Tuntui haikealta.